Joulu on minulle ammatinvalintakysymys. Jouluradion tuottajana se näkyy kalenterissani ensimmäisen kerran heti kesälomien jälkeen.
Vuoden viimeinen kuukausi on merkittävä sesonki myös kaltaiselleni firaabeli-papille. Minulla riittää myötätuntoa sekä niille, jotka ajattelevat joulun vieton alkavan aivan liian aikaisin että heille, jotka väittävät joulun olevan läsnä joka päivä.
Jouluradiossa musiikkipäällikkö valitsee soittolistat, mutta tuottajana saan osani musiikkitulvasta. Siksi minuun on vaikea tehdä vaikutusta jouluisilla musiikkivalinnoilla.
Tänä vuonna se kuitenkin tapahtui pitkän tauon jälkeen. Elias Kaskisen levyttämä hyväntekeväisyyslaulu Tuli joulu ilotaloon meni panssareiden läpi suoraan sydämeeni.
Nimestään huolimatta kyseessä ei ole minkäänlainen rienaus. Lilli Loiri-Sepän sanoitus kertoo koskettavasti, kuinka juhla saapuu muun muassa pyörävarkaille, rasisteille ja kerjäläisille – siis niillekin, jotka eivät usko kelpaavansa mihinkään.
Edellinen vastaavan kokemuksen synnyttänyt laulu oli sisällöltäänkin samankaltainen: Pekka Simojoen Tulkoon joulu. Myös sen sanoituksessa vangit pääsevät vankiloistaan ja oikea joulu löytyy notkuvien juhlapöytien sijaan karun tallin seimestä.
Samaan kategoriaan lukeutuu myös Vexi Salmen Sydämeeni joulun teen.
Näyttää siltä, että suomalaisten joululaulujen klassikkojen joukko kasvaa yhdellä noin kymmenessä vuodessa. Syy hitaaseen hitiksi aateloitumisen on lopulta luonnollinen. Joulusesonki on vain noin kuukauden mittainen, monet muut laulut ovat ajankohtaisia vuoden ympäri.
Parhaimmillaan joululaulu on silloin, kun se hellyttää ja kannustaa meitä sanoista tekoihin lähimmäisen hyväksi.
Joulu tuli ilotaloon
21.12.16