1900-luvun alussa tiernapoikien piti antaa laulunäyte poliisille
Oululaislähtöinen musiikin maisteri, kirkkomuusikko Rauno Myllylä on vuosikymmeniä kerännyt tiernapoikamateriaalia ja kirjoittanut aiheesta kirjan. Myllylä on itsekin esiintynyt tiernapoikana 1950-luvulla Oulun Raksilassa. Esitimme Myllylälle kuusi väitettä tiernapojista.
Tiernapoikanäytelmän syntyessä Oulussa 1800-luvulla tytötkin olisivat aivan hyvin voineet esiintyä.
Hajanaisia mainintoja tyttöjen osallistumisesta tiernapoikanäytelmään on hyvin varhaisilta ajoilta. Eräs varhaisimmista on kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjulta 1800-luvun lopulta Hailuodosta.
Tyttöjen osallistumista vastustettiin voimakkaasti, sillä sitä ei pidetty ”likkojen” hommana. Tämä kuvastaa ajan ajattelua. Tytöt ovat kuitenkin joskus hätätapauksessa korvanneet sairastuneita poikia, jotta joukkue olisi voinut esiintyä.
Tiernaperinne on tullut Ruotsista.
Joulunajan näytelmien juuret ovat 1200-luvun Euroopan kirkkonäytelmissä. 1500-luvulla niistä alkunsa saanut tähtilaulanta kukoisti Keski-Euroopassa ja saapui opiskelijoiden mukana Tanskaan ja Ruotsiin. Henkilöt ja kokoonpanot olivat tuolloin aivan erilaisia kuin Oulun nykyisessä perinteessä.
Eri puolilla Ruotsia on havaittavissa, että sielläkin on keskenään aivan erilaisia tähtipoikanäytelmiä.
Niitä levisi myös Suomeen rannikkoruotsalaisten keskuuteen sekä muun muassa Hämeeseen ja Savonlinnan seudulle.
Ouluun saapui opiskelijoiden mukana viimeistään 1800-luvun alkupuolella ruotsinkielisenä Upsalan seudulla vallinnut perinne. Sen voidaan katsoa olevan jonkinlaisena pohjana oululaiselle tiernapoikanäytelmälle.
Nykyisen suomenkielisen näytelmäkokonaisuuden on 1800-luvun lopulla muotoillut joku yksittäinen henkilö.
Emme tiedä varmuudella kuka hän oli, vaan voimme vain arvailla. Kyseessä on kenties joku Oulun seudulla vaikuttanut arkkiviisunikkari, joka siis sepitti näytelmätekstin ja musiikin nykyisin tuntemaamme muotoon.
Tiernapoikanäytelmää esitetään vain Oulussa.
Nykyään kaikkialla suomalaisten keskuudessa tunnetaan ja esitetään tiernapoikanäytelmää juuri oululaisessa muodossa.
Kaikilla Suomessa esitetyillä variaatioilla ei ole ollut tekemistä toistensa kanssa. Näytelmät ovat olleet erilaisia ja niiden yhteisenä tekijänä on ollut tähti ja tietysti myös joulunajan Raamatun kertomukset.
Nykyään koko maassa tunnettu perinne on siis syntynyt Oulussa ja sitä on ollut joidenkin vaikea myöntää. Tiernapoikanimityskin on alun alkaen ollut ainoastaan Oulun perinteellä. Muut perinteet ovat häipyneet käytöstä.
Kuvaus murjaanien kuninkaasta on rasistinen.
Ei ole. Pikkupojat eivät koskaan ajatelleet, että joku olisi ollut ihonvärinsä vuoksi eriarvoinen. Murjaanien kuninkaan roolikin on ollut aina haluttu ja arvostettu. Tässä vain näytellään kirkon historiaa.
Näytelmään on periytynyt paljon historiallisia kerroksia. Se kertoo muun muassa valtataistelusta, joka on liittynyt kirkkoon ja maailmanpolitiikkaan. Islaminuskoiset maurit olivat 700-luvulla valloittaneet suuren osan Espanjaa. 1400-luvun lopulle tultaessa Espanjan katoliset kuningaskunnat ajoivat heidät lopullisesti pois.
Maurit olivat tummaihoisia ja Oulussa heidän nimensä muuntui murjaaniksi.
Yhtä kolmesta tietäjästä on 1400-luvulta lähtien kuvattu maalaustaiteessa tummaihoisena Afrikan maanosan edustajana. Musta tietäjä on tiernaperinteessä muuttunut murjaanien kuninkaaksi.
Tiernapojat olivat alkuaan köyhien perheiden lapsia.
Jouluisin köyhillä perheillä oli pula rahasta. Tiernanäytelmä oli niin hyvä rahankeruukeino, että parhaina päivinä saatiin todella paljon tuloja. Esityskausi kesti jouluaatosta loppiaiseen ja tuona aikana kertynyt rahasumma oli huomattava.
Hyvä tapa oli, että raha tuotiin kotiin, kun tienestiä oli enemmän. Se auttoi koko perheen joulunviettoa.
Tienapojat antoivat laulunäytteen poliisille.
Oulun poliisiasetuksessa oli 1900-luvun alusta lähtien määräys, että tiernajoukkueet tarvitsivat luvan kiertämiseen. Poliisille tuli antaa myös laulunäyte. Tällä tavoin voitiin myös vaalia perinteen mukaista näytelmän hallintaa.
Poliisit kuitenkin totesivat ajan oloon, että heillä ei ole kykyä arvioida laulua. Niinpä virkavalta pyysikin 1940-luvulla Oulun kaupungin musiikkilautakunnalta arvioijia laulukokeeseen. Lupakäytännöstä luovuttiin virallisesti vasta 1970-luvun lopussa.
PEKKA HELIN