Haukiputaan nuorisotyönohjaaja Katri Haapakorva iloitsi tuloksellisista palavereista ja hupaisista harjoituksista.
Keskiviikko – tuo seurakuntatyöläisen maanantai. Ihan et ole vielä selvinnyt edellisen viikonlopun töistä, mutta niin vain uusi viikko alkaa. Alkaakin sitten oikein rytinällä. Edessä on touhua laidasta laitaan, sekä työ- että kotiaskareita kellon ympäri.
Olisi tietysti pitänyt ennakoida, mutta hartaudet eivät aina synny silloin kun on kalenterissa tyhjää. Siispä olen seukkarilla 8.30 suunnittelemassa hartautta, joka alkaa yhdeksältä.
Onneksi kuulijakunta – omat työkaverit – on armahtavainen. Ja onneksi hartaus syntyy aina silloin kun on pakko. Hiljennymme työyhteisöllä niin kuin hiljennymme joka keskiviikkoaamu.
Virret kaikuvat komeasti niin kuin aina kun meidän porukka laulaa! Päälle kahvit naurun saattelemana eikä tunnu enää yhtään niin pitkältä tämä päivä.
Päivä pitää sisällään pari palaveria. Onneksi niiden anti on hyvää. Suunnittelemme tulevan rippikoulupäivän sisällön ihan kokonaan. Mahtavaa! Ei mikään ole niin tympeää kuin muistella palaverin jälkeen työpöydän edessä sitä hyvää ideaa, joka palaverissa porukalla syttyi, mutta joka kaikkien päässä sitten kuitenkin sammui.
Illalla koittaa päivän ainoa työ, joka näkyy niin sanotusti ulospäin. Päivän kruunaa nuorten gospelbändin Sinisen punavalaan harjoitukset.
Jo hyvissä ajoin ensimmäiset bändin jäsenet tulevat paikalle, toiset tyylilleen uskollisesti hieman myöhässä. Oven avauksesta jo kuulee, kuka saapuja on. Toinen huikkaa tervehdyksen jo eteisestä, toinen asettaa kengät nätisti seinän viereen.
Harkat ovat kotoisat ja hupaisat. Laulusta ei meinaa välillä tulla mitään, kun naurukohtaus saa vallan.
Sydämeeni joulun teen tulee tulkittua ehkä hieman liian tunteellisesti. Mutta tulkaapa kuulemaan kuinka tunteellinen siitä sitten loppujen lopuksi tulee: Kauneimmat joululaulut -messu 16.12. kello 18 seukkarilla Sinisen punavalaan säestyksellä!