Keminmaalaiset kertoivat tuorelle kirkkoherralle kummitusjuttuja muumiosta
Seurakunnan nuoret ovat vakuuttuneita, että muumio kummittelee kirkossa. He ovat käyneet katsomassa pimeällä rakennusta. Nuorten pitää aina kokeilla asioita, jotka on kielletty, Keminmaan tuore kirkkoherra Sanna Komulainen nauraa.
Kyseinen hämmästelyn kohde on vuonna 1629 kuollut kirkkoherra Nikolaus Rungius, joka makaa muumioituneena lasikantisessa arkussa Pyhän Mikaelin kivikirkossa. Muumiota ei ole balsamoitu, vaan se on kuivunut itsekseen.
Rungius on ollut nähtävillä satoja vuosia.
– Paikalliset ovat kertoneet, että he ovat nuoruudessaan käyneet katsomassa pimeällä kirkkoa ja yrittäneet nähdä Rungiuksen. Joidenkin pitää käydä tönäisemässä ovea ja katsoa avautuuko se ja tuleeko Rungius vastaan, Komulainen vitsailee.
Urbaani kauhutarina kertoo puolestaan, että jos kirkon kiertää keskiyöllä kaksitoista kertaa juosten, Rungius herää arkussaan.
Tummanpuhuva
muumio
Sanna Komulainen aloitti Keminmaan kirkkoherrana toukokuussa.
– Menin kirkkoon katsomaan, kun minulle kerrottiin, että meillä on tällainen historiallinen arvokohde. Moni paikallinen on kysynyt minulta ensimmäisenä ,olenko nähnyt Rungiuksen. Olen vastannut, että olen käynyt katsomassa ja tervehtimässä muinaista kollegaa.
Vanha kirkkoherra ei ole Komulaisen mukaan mikään miellyttävä näky.
– Olemus on hyvin tummanpuhuva, tummanruskea, Komulainen kuvaa.
Legenda
ei pidä paikkansa
Legenda kertoo saarnamies Rungiuksen sanoneen, että hänen ruumiinsa ei mätäne, jos hänen sanansa ovat totta.
On arveltu, että Rungius ei olisi koskaan lausunut näitä sanoja, vaan ne olisivat syntyneet sen jälkeen, kun muumio löydettiin haudastaan kirkon lattian alta 1700-luvun alussa.
Löydön jälkeen Rungiusta alettiin palvoa lähes pyhimyksenä.
Ensin siis löydettiin Rungius, jonka muumioituminen selitettiin legendalla?
– Hyvin todennäköistä. Niin ajattelen, Komulainen pohtii.
Legendan mukaan Rungius oli poikkeuksellisen väkevä saarnamies, mutta aikalaislähteissä ei sellaista kerrota. Komulainen epäilee, että maine on syntynyt jälkikäteen.
Joku kaappasi
käden rinnalta
Rungiuksella oli vielä vuonna 1875 molemmat kädet ristissä. Sen jälkeen joku on ilmeisesti kaapannut oikean käden kyynärvarren ja kämmenen pyhäinjäännökseksi.
Kansan parissa on syntynyt kadonneelle kädelle monta selitystä. Yhden tarinan mukaan saksalaiset sotilaat tanssittivat muumiota toisen maailmansodan aikana humalapäissään, jolloin käsi katkesi. Toisen tarinan mukaan muumion käden sai katkotuksi eräs lukkari.
Muumion pää
on ollut irti
Vuonna 2011 Oulun yliopiston tutkijat kuvansivat muumion TT-laitteella, joka mahdollistaa muumion tarkan fysiologisen havainnoinnin. Tutkijaryhmä sai selville, että Rungiukselta puuttuu useita kaulanikamia. Se osoittaa, että pää on ollut jossakin vaiheessa irti ja se on myöhemmin liitetty takaisin ruumiiseen.
Rungius oli eläessään noin 177 senttiä pitkä eli aikansa keskivertoa reilusti isokokoisempi. Hän kärsi kuitenkin muun muassa tuberkuloosista ja munuaiskivistä.
Kirkkoherra oli ainakin lievästi ylipainoinen. Erään arvion mukaan noin kuusikymppisenä kuolleen Rungiuksen maha oli ollut valtava.
Kylmyys
kuivatti Rungiuksen
Pyhän Mikaelin kirkon alla on useita muitakin muumioksi kuivuneita vainajia. Ajan tavan mukaan vainajia haudattiin kirkon alle.
Kirkkohaudoissa tapahtunut muumioituminen on todennäköisesti seurausta pehmytkudosten kylmäkuivumisesta. Onkin oletettavaa, että muumioituneet vainajat ovat kuolleet kylmänä vuodenaikana.
PEKKA HELIN
Lähteenä käytetty muun muassa Rungiuksen muumion osteoantropologista tutkimusta, jonka ovat tehneet Sirpa Niinimäki, Tiina Heikkilä, Jaakko Niinimäki, Markku Niskanen, Milton Núñez & Juho-Antti Junno.