Huoli-ilmoituksen vanhuksesta voi tehdä kuka tahansa, ammattilaisille se on velvollisuus
Moni iäkäs ihminen pelkää kodin seinien ulkopuolelta tulevaa väkivaltaa. Pelkoon liittyy usein ihminen, johon pitäisi voida luottaa, mutta joka onkin se kauhein.
Oulussa julkaistiin viime vuoden lopussa vanhustyön turvaopas, joka painottaa väkivaltauhan tunnistamisen tärkeyttä: Asuuko tai vieraileeko vanhuksen luona uhkaavasti ja arvaamattomasti käyttäytyvä henkilö? Onko vanhuksessa mustelmia tai murtumia?
– Mikäli huoli vanhuksen turvallisuudesta syntyy, asiaan on puututtava, toteaa Riitta Vesala Oulun seudun Mäntykodista. Vesala työskentelee vanhusten kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan vastaiseen työhön keskittyvässä Juuri-hankkeessa, joka julkaisi turvaoppaan.
Yksi keino puuttua on tehdä vanhuksesta huoli-ilmoitus. Vesala ja hänen työtoverinsa Maria Lappalainen Oulun ensi- ja turvakodista kertovat, että vanhusten kanssa työskenteleville ammattilaisille huolesta ilmoittaminen on vanhuspalvelulain määräämä velvollisuus, mutta myös kuka tahansa yksityishenkilö voi tehdä ilmoituksen esimerkiksi internetin kautta. Sen voi tehdä myös nimettömänä.
Tärkeintä on
havahtua asiaan
Vesala ja Lappalainen arvioivat, että huolesta ilmoittaminen on liian huonosti tunnettu keino hakea apua vanhuksen kaltoinkohteluun.
– Kun ilmoitusvelvollisuus tuli vuonna 2013 vanhuspalvelulakiin, julkisuudessa keskusteltiin enemmän hoitajamitoituksesta vanhustenhoidossa, naiset sanovat.
He toivovat ilmoitukselle julkisuutta.
– Me kaikki kohtaamme vanhuksia. Uskallus puuttua ja puhua vie asiaa eteenpäin. Auttamistyö kehittyy.
Keinoja on siis olemassa, mutta meidän kaikkien pitää havahtua kysymään, ovatko tapaamamme vanhuksen asiat hyvin.
Vanhuksen kaltoinkohtelu voi olla fyysistä väkivaltaa, tarttumista tai tönimistä – ehkä jopa lujaa lyömistä. Se voi olla seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä ja tai hoidon laiminlyöntiä.
Kaikenlainen nöyryyttäminen, pelottelu, mitätöinti ja kiristäminen ovat myös väkivallan muotoja.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan joka neljäs yli 60-vuotias nainen kohtaa väkivaltaa perheessä. Naiset joutuvat väkivallan uhreiksi miehiä useammin.
Kaltoinkohtelu voi
olla myös tahatonta
Kaltoinkohtelua tapahtuu myös omaishoidossa.
Muistisairaan käytökseen voi kuulua aggressiivisuutta, mutta myös omaishoitaja voi tahattomasti ja tahallisesti kohdella hoidettavaansa huonosti, esimerkiksi liian rajuilla otteilla.
Omaishoidon ohjaaja Heini Kemola kertoo törmäävänsä työssään Oulun seudun omaiset ja läheiset -järjestössä hyvin harvoin fyysiseen väkivaltaan omaishoitosuhteissa.
Sen sijaan esille on tullut muutamia tapauksia, joissa hoidossa on menty liiaksi ”helpoimman mukaan”, kuten Kemola kuvailee.
Omaishoitosuhteessa laiminlyönnin taustalla on usein hoitajan uupumus. Siksi Kemolan viesti omaishoitajille kuuluu: Älkää vetäkö itseänne piippuun. Ottakaa lisäavuksi kotihoidon tukea.
– Tätä päätöstä voi vaikeuttaa, jos hoidettava sanoo, ettei halua kotiin vieraita ihmisiä. Tästäkin huolimatta kehotan lisäavun vastaanottamiseen. Se on lopulta molempien etu, niin uskon.
Omaishoidossa pitäisi
puhua myös riskeistä
Omaishoidossa jaksamiseen vaikuttaa myös se, millainen suhde hoidettavalla ja hoitajalla on taustalla.
Jos hoidettavana on puoliso, joka terveenä ollessaan oli väkivaltainen, väkivaltaa kokeneella ei välttämättä ole kaikin ajoin motivaatiota antaa hyvää hoitoa pahoinpitelijälleen.
– Lähisuhdeväkivalta traumatisoi ja asiat voivat käsittelemättöminä nousta hoitosuhteessa taakaksi ja pahimmillaan johtaa väkivaltaan, huonoon hoitoon tai hoidon laiminlyömiseen, Maria Lappalainen sanoo ja korostaa kaikista riskeistä puhumisen tärkeyttä omaishoidossa.
Riski kaltoinkohteluun kasvaa myös, jos hoidettavan sairaus syvenee, mutta hoitajan keinot auttaa eivät lisäänny samaa tahtia.
– Hoitajan on vaikea parantaa omaishoidettavaa, mutta hoitamista voidaan helpottaa ja parantaa ottamalla tarjolla oleva tuki avuksi raskaaseen työhön.
RIITTA HIRVONEN