Klubitalo Pönkkä auttaa yhä useampia uuden elämän alkuun
Jotta vuorokaudessa olisi jokin rytmi, esimerkiksi säännölliset ruokailut.
Tässä syy siihen, miksi Virpi Kurkela ryhtyi käymään Nuorten Ystävien klubitalolla Oulun Heinäpäässä.
Elämän uusi alku on puolen vuoden jälkeen hyvässä vauhdissa.
– Olen matkalla siihen, että päivässäni on säännöllinen rytmi. Olen käynyt klubitalo Pönkässä kaksi kertaa viikossa, tavoitteena on kolme kertaa.
Tällä hetkellä tämä päämäärä riittää, sillä ihmisten kanssa oleminen kuormittaa. Virpi Kurkela toivoo saavansa Pönkän avulla lisää kestävyyttä sosiaalisiin tilanteisiin.
Ilman klubitalon toimintaa Kurkela olisi kotona, niin hän itse arvelee. Pönkässä hän on ryhtynyt ottamaan vastuuta talon toimistotöistä.
Pehmeät arvot
kiinnostavat
Matalan kynnyksen kohtaamispaikaksi tarkoitetun klubitalon kävijämäärät ovat roimassa nousussa verrattaessa pelkästään kahta edellisvuotta.
Paikan suosio on lisääntynyt sitä mukaa, kun toiminta on tullut tunnetuksi esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisten parissa. Esimerkiksi Virpi Kurkela sai vinkin Pönkästä mielenterveystoimistosta.
Klubitalon jäsenet näkevät kiinnostuksen takana muun muassa Pönkän pehmeät arvot. Työpaikoille haetaan usein lähes yli-ihmisiltä kuulostavia henkilöitä. Myös tarkat hierarkiat kuuluvat monen työpaikan arkeen: johtoporras sanelee, muut noudattavat määräyksiä.
Kaikki eivät kestä kiivasta tahtia työelämässä ja koulutuksessa.
Pönkässä ihmistä kuluttavaa kulttuuria ei ole, kertovat klubin jäsenet Miia Thallinger, Juha-Matti Sassi ja Emma.
Esimerkiksi keittiö-, toimisto-, siivous- sekä kiinteistötöitä tekevät niin työhönvalmentajat kuin klubitalon kävijät eli jäsenet. Ketään jäseniä ei pakoteta töihin, kyse on vapaaehtoistoiminnasta.
Kaikki osallistuvat myös talokokouksissa päätöksentekoon.
Hyvästä ilmapiiristä
kannattaa ottaa mallia
Klubitalon jäsenet soisivat mielellään, että Pönkän tavasta toimia ottaisivat mallia monet niin sanotut tavalliset työpaikat.
Tunne samalla viivalla olemisesta poikii innostusta tehdä työtä yhteisen hyvän eteen.
– Riman voi ensialkuun laittaa niin alas, että yli pääsee varmasti, Juha-Matti Sassi sanoo.
Hän muistaa tulleensa taloon sillä periaatteella, että katsoo rauhassa, mitä toiminta on.
Sassinkin elämän Pönkkä on muuttanut.
– Ihmisten erityislahjat saavat täällä huomiota, vaikka pääperiaatteena on, että kaikki tekevät kaikkia hommia. Itse olen voinut hyödyntää kuvataiteen lahjojani muun muassa mainosten tekemisessä.
Miia Thallinger hallitsee kieliä, ja on voinut käyttää taitoaan talon töissä.
Musiikkiharrastus klubitalossa vahvisti Miian itsetuntoa ja nyt hän laulaa myös toisessa kuorossa eikä pelkästään talon house bändissä, Pönkän Pumpussa.
Huumeiden jälkeen
uudenlaista elämää
Emma kertoo käyttäneensä aiemmin huumeita ja yliannostus vei hänet sairaalaan.
Jossakin vaiheessa toipumista hän halusi lähteä yksinäisyydestä ihmisten pariin. Mieli alkoi katkeroitua, muutos houkutteli.
Klubitalosta tuli Emmalle nopeasti paikka aloitella uutta elämää rajun menneisyyden jälkeen.
– Tässä vaiheessa minulle riittää, että voin kokea hyvää arkea Pönkässä. Muut tavoitteet, vaikkapa opiskelupaikka, eivät ole ajankohtaisia nyt.
– Olen kiitollinen lämpimästä ilmapiiristä. Minut hyväksytään sellaisena kuin olen. Kukaan ei vaadi minua olemaan samasta muotista toisten kanssa.
Juha-Matti Sassin mukaan erehdykset ja virheet kuuluvat myös klubitalon arkeen, mutta niihin suhtaudutaan rennosti: Ok, teit virheet. Mitä sitten?
RIITTA HIRVONEN