”En olisi tässä

Laestadiuksen sukua

24.1.17

Heikki Sarmannon jazzoratorio Johannes Kastajasta nähdään Oulussa

Köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat, harvainvalta kasvaa ja vallanpitäjät pitävät kiinni vallastaan! julistaa Heikki Sarmannon säveltämä Johannes Kastaja -oratorio.
   Yhdysvaltalaisen Kim Richin tekstiin sävelletty oratorio sai kantaesityksensä Helsingissä marraskuussa. Englanninkielinen oratorio esitetään 5. helmikuuta Oulun tuomiokirkossa.
   Oratorio on lavasteeton, kirkossa esitettävä, Raamatun aiheeseen sävelletty ooppera.
   – Vaikka Richard Strauss sävelsi vuonna 1905 Salome-oopperan, Johannes Kastaja -nimistä teosta ei vielä ole, Sarmanto kertoo.
   Straussin oopperan yksi neljästä päähenkilöistä on kyllä julman kohtalon kohteeksi joutuva Johannes Kastaja.
   Tarkkaan ottaen italialaiselta Alessandro Stradellalta ja itävaltalaiselta Johann Fuxilta löytyvät Johannes Kastaja -oratoriot vuosilta 1675 ja 1714 ja englantilainen George Macfarren sävelsi Johannes Kastaja -oopperan 1872.

Anteeksianto
kantavana teemana

Sarmanto on oikeassa siinä, että Johannes Kastaja ei ole ollut kovin suosittu aihe oratorio- ja oopperamaailmassa ja mahdollisesti hänestä kertovaa jazzoratoriota – jota Sarmanto on maustanut maailmanmusiikilla ja muun muassa berberirytmeillä – ei ole koskaan aiemmin tehty. 
   – Kun Kimiltä kysyttiin, miksi teos Johannes Kastajasta, hän sanoi, että kaikki tietävät Johannes Kastajan, mutta hänestä itsestään tiedetään hyvin vähän.
   Oratorio kertoo Johannes Kastajan elämästä.
   Johannes Kastaja oli totuudenkertoja ja yhteiskunnallisesti voimakas kannanottaja. 
   – Suurin osa ihmiskunnan sodista on ollut vallankäyttäjien itsekkäitä tarpeita palvelevia talous- ja valtasotia, Sarmanto toteaa.
   Vallanpitäjät, oratoriossa Juudean kuningas Herodes, yrittää puhua Johannes Kastajan puolelleen, jotta kansa ei kääntyisi Herodesta vastaan. Riippumattomana pysyvä Johannes tuomitsee Herodeksen itsekkyyden, minkä takia kuningas mestauttaa hänet.
   – Johannes Kastaja antaa anteeksi hänet tuominneille. Anteeksianto on oratorion tärkein teema.

Säveltäjän
suvussa pappeja

Kirkolliset aiheet ja julistaminen eivät ole vieraita Sarmannolle huomioiden hänen pohjoisen sukutaustansa. Sarmannon isä Hillel Fredrik Sarmanto (1897–1977) ja isoisä Hillel Fredrik Liljeblad (1872–1897) kävivät Oulun lyseon.
   Isä muutti Helsinkiin ja vaihtoi nimensä Liljebladista Sarmannoksi.
   – Halusi ehkä olla vapaa suvun ikeestä, Sarmanto vitsailee.
   – Isä ällyytti meitä lapsia kysymällä Ookko nää Oulusta. Kouluhallituksessa työskennellessään hän piti aina vyöllään pientä puukkoa, jolla teroitti lyijykynät.
   Sarmannon oululainen isosetä, luonteeltaan kiivaaksi kuvattu pappi Emil Liljeblad (1876–1937) toimi pitkään lähetyssaarnaajana Ambomaalla keräten merkittävän kansatieteellisen kokoelman.
   Oulun triviaalikoulun käynyt isoisän isoisä ja Turussa teologiaa opiskellut Jacob Fredrik Liljeblad (1809–1862) oli Sotkamon apupappi ja Elias Lönnrotin kavereita. Sittemmin Jacob toimi Sodankylän ja Muonion kirkkoherrana.
   Hän syytti sukulaistaan, naapuriseurakunnan Pajalan kirkkoherra Lars Levi Laestadiusta julkisuushakuisuudesta, epätasapuolisuudesta, itseriittoisuudesta ja sielullisuudesta.
   Vuonna 1852 lestadiolaisuudesta erkaantui Muonion eriseura eli niin sanottu liljebladilainen liike.

Hengellisiä sävellyksiä
liki 50 vuotta

Kristillisyys oli luonteva osa Heikki Sarmannon lapsuutta. Kymmenvuotiaana hän luki paksun kuvitetun perheraamatun.
   – Olin pyhäkoulussa ja kävin rippikoulun, mutta ihan tavallinen syntinen soittaja olen.
  Vuonna 1970 Sarmanto sävelsi ensimmäisen kirkollisen teoksensa jazzvesperin.
  Johanneksen seurakunnan kirkkoherra Erkki Kurki-Suonio yritti estää sen esittämisen Taivallahden kirkossa. Vuotta myöhemmin Sarmannon Helluntaijazzvesper Like a Fragonard menestyi ja esitettiin Helsingin juhlaviikoilla.
   – Ensin vastustettiin ja sitten tuli suksee, säveltäjä tiivistää.
   Sarmannon laajasta tuotannosta hengellistä musiikkia edustavat Uuden toivon jazzmessu 1979, Requiem Talvisodassa kaatuneille 2009 ja pääsiäisdraama Via Crucis 2015.      
   Maailmalla paljon aikaansa viettänyt Sarmanto – joka säveltäjänä ja muusikkona kuuluu siihen pieneen terävään kärkeen, joka aloitti 1960-luvulla suomalaisen jazzin kansainvälistämisen – ei ole esiintynyt pitkään aikaan Oulussa.
   – Pohjankartanossa tuli käytyä monta kertaa. Siellä on aivan fantastinen yleisö. Konsertit olivat loppuunmyytyjä ja ihmiset pyysivät ylimääräisiä. Ensimmäisen kerran esiinnyin siellä Matti Koskialan ja Ilkka Vilmanin kanssa vuonna 1969 sekä amerikkalaisen trumpetisti Art Farmerin ja 1980-luvun alussa Maija Hapuojan kanssa.
– Olen myös käynyt Juhani Aaltosen kanssa, mutta siitä täytyy olla yli kymmenen vuotta.

JUSSI VILKUNA

Millaisia ajatuksia haastattelu herätti?
Anna palautetta tai lähetä terveisiä täällä

Johannes Kastaja -oratorio

Heikki Sarmannon ja yhdysvaltalaisen kirjailijan Kim Richin John the Babtist – Johannes Kastaja -oratorio on kaksinäytöksinen musiikkidraama. Teos esitetään helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina Oulussa, josta se jatkaa Turkuun, Tampereelle, Poriin, Lahteen ja Kuopioon.
   Kuorolle, orkesterille ja yhdeksälle solistille sävelletty teos pohjautuu Lähi-idän musiikilliseen perintöön ja siinä on vaikutteita afroamerikkalaisista ja klassisesta musiikista sekä jazzista.
   Näistä rakentuu uudenlainen kirkkomusiikkiteos, jolla on yhteys varhaiseen oratorioperinteeseen. Hallitut improvisaatiot ovat keskeinen osa teosta. Solisteina laulavat muun muassa Maria Lund ja Jarmo Mäkinen
   Oratorion kuorona on kansainvälisestikin tunnettu Kuopion nuorisokuoro johtajanaan Jussi Mattila. Oratorion musiikin johtaa kapellimestari Rauno Tikkanen ja teoksen ohjauksesta vastaa ohjaaja Veera Airas.
   Teos kuuluu Reformaatio 500 vuotta -merkkivuoden ohjelmiin. Oratorion tuottaa Kristillinen taidesäätiö.

John the Baptist -oratorio sunnuntaina 5.2. kello 18 Oulun tuomiokirkossa. Ohjelma 15 euroa tuntia ennen ovelta. Osa tuotosta lahjoitetaan Yhteisvastuukeräykselle.

Artikkeli on osa lehteä 3/2017