Noin 350 ihmistä osallistui sunnuntaina ehtoolliselle.

Satu Saarisen iloinen juhla

31.1.17

Sunnuntaiaamu Oulun tuomiokirkossa. Kello on vähän yli yhdeksän. Sakastiin saapuu tummiin pukeutunut nainen: Satu Saarinen, 42. Hänen vuokseen sakastissa on pappeja, suntioita ja muuta kirkon väkeä.
   Saarinen asetetaan tuomiorovastin virkaan, tuomiokirkkoseurakunnan uudeksi pomoksi. Hän siirtyy tehtäväänsä Oulujoen kirkkoherran virasta.
   Vaikka virkaan asettaminen on vakava asia, sakastissa vallitsee iloinen tunnelma, johon on tosin sekoittunut jännittyneisyyttä.
   Sakasti ei ole nyt kirkon ”kuumin tila”. Varsinaisen rituaalisen valmistautumisen paikka on kirkon krypta kellarissa. Virkaanasettajaisiin osallistuvat kokoontuvat sinne pohtimaan, miten seremonia viedään läpi.
   Vs. seurakuntapastori Salla Autere halaa Saarista. Se on yksi monista halauksista, joita nähdään sunnuntaina. Varsinkin naiset tuntuvat halaavan riemulla Saarista, josta tulee toinen naistuomiorovasti    Suomen evankelis-luterilaisen kirkon historiassa.
   –Jänskättääkö, Autere kysyy.
   Saarinen myöntää jännittävänsä vähän.

Viimeinen palaveri
ja sakaristorukous

Myös piispa Samuel Salmi on paikalla. Piispalla on iso rooli messussa, sillä hän johtaa sitä.
   Virastovahtimestari Timo Rantala avaa violetin pussin, jossa on erilaisia osia ja kappaleita. Hän kokoaa esineen, joka osoittautuu piispan sauvaksi.
   Kirkonmenot alkavat kymmeneltä. Noin 20 minuuttia ennen h-hetkeä Satu Saarinen johtaa viimeisen palaverin, jossa virkaanasettajaisten kulku lyödään lukkoon. Piispa pitää vielä sakaristorukouksen.
   Ryhmä tekee lähtöä jumalanpalvelukseen mutta ei tarpeeksi nopeasti. Virastovahtimestari Rantala saa viimeisen sanan:
   – Pitäisikö lähteä?

Maanantaina
alkavat työt

Ryhmä lähtee kryptasta kirkon ulkokautta pääovelle, josta se saapuu kulkueena kirkkoon kansan keskelle.
   Piispa kutsuu puheessaan useaan otteeseen Saarista rakkaaksi Satuksi. Seremonia on pitkä ja polveileva.
   Kättenpäällepano, siunaus ja rukous ja Saarisesta tulee tuomiorovasti.
   Messu jatkuu vielä kotvan kunnes loppuu. Kirkonmenoja toimittanut ryhmä palaa kryptaan.
   – Tästä se alkaa, joku sanoo.
   – Maanantaina töihin, Saarinen kuittaa.
   – Salla Auteretta itketti seremonian aikana.
  Satu on minulle tärkeä. Olen onnellinen hänen puolestaan ja omasta puolestani, sillä hänestä tulee pomoni.

Hauskoja puheita,
vain vähän pönötystä

Kirkonmenojen jälkeen kirkkoväki lähtee seurakuntataloon syömään maahanmuuttajien valmistamaa ruokaa.
   – Satu on ihastuttava persoona. Olen iloinen, että oikea ihminen valittiin tuomiorovastiksi. Hän hoksaa käytännöllisiä asioita. Odotan, mitä hän saa aikaan, sanoo Auli Rantonen, yksi ruokailijoista.
   Juhlassa puhuvat muun muassa Karjasillan kirkkoherra Juhani Lavanko, Kirkkohallituksessa johtajana työskentelevä Pekka Rehumäki, edellinen tuomiorovasti Matti Pikkarainen ja Samuel Salmi. Kaikki puheenvuorot ovat hauskoja. Pönötystä on vain vähän mukana.
   Pikkarainen kertoo Saariselle tehtävän huonosta puolesta.
   – Nyt sinua kehutaan eikä taivaalla näy pilvenhattaraakaan. Tulee muita päiviä, jolloin kirkkoherra on johtajana yksin. Älkää jättäkö Satua vaan kulkekaa yhdessä, olkaa tukena, Pikkarainen sanoo tuomiokirkkoseurakunnan työntekijöille.

Kirkon ykseys
ennen kaikkea

– Juhla oli onnistunut, se oli minun ja seurakunnan näköinen, uusi tuomiorovasti sanoo vieraiden jo lähdettyä.
   Tuomiorovasti toivoo voivansa omalla paikallaan ennen kaikkea vaalia kirkon ykseyttä sitä repivien intohimojen ja erilaisten tulkintojen keskellä. Hän uskoo pärjäävänsä työssään.
   – Tämä on kuitenkin ihmisen kokoinen virka. Moni on sanonut rukoilevansa puolestani.
   Saarinen on maamme ainoa naistuomiorovasti.
   – Se ei tunnu itsestä niin ihmeelliseltä, vaikka toki ymmärrän asian historiallisuuden. En koskaan ajattele tehtävissäni, että olen nainen.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 4/2017