Lähetyslääkäri Helmi Heikinheimo uupui työkaudellaan Kiinassa 1900-luvun alussa
Lapsena minulla oli halu lähteä Jumalan työhön pakanamaille. Mutta myöhemmin kääntyivät sympatiani aivan päinvastaisiksi.
Lähetystyö kiinnosti Kittilässä vuonna 1879 syntynyttä rovastin tytärtä Helmi Heikinheimoa lapsena. Varttuessaan hänen mielensä muuttui, koska hän piti lähetin työtä liian haastavana ja näki paljon tehtävää kotimaassa.
Siitä huolimatta Heikinheimo mietti lähetystyöhön lähtemistä monta kertaa aikuisiällä. Hän varmistui lähetyskutsumuksestaan lopullisesti 26-vuotiaana, kun tunsi Jumalan kutsuvan häntä.
Lääketieteen lisensiaatiksi valmistunut Heikinheimo lähetettiin Kiinaan, Hunanin maakuntaan, maaliskuussa 1911. Suomen Lähetysseura oli aloittanut työn alueella vuonna 1902.
Hektinen alku
Kiinassa
Heikinheimo vietti ensimmäiset kuukautensa Kiinassa opiskelemalla kieltä ja totuttelemalla maan oloihin. Varsinaisen työnsä hän aloitti syksyllä 1911.
Tsingshih’ssä tuli sairaita saamaan apua heti ensi päivästä alkain. En tahtonut saada aikaa ottaa esiin pakatuita instrumenttejani, tarkastaa ja järjestää veljeni Tsingshih’in jättämää apteekki-varastoa y.m.m. asiaa, jotka piti saada kuntoon, ennen kuin voi ulkonaisestikaan kunnollisesti hoitaa sairaita.
Heikinheimon työ Tsingshin asemalla alkoi työntäyteisissä merkeissä. Hänen vastaanotollaan kävi kahden ensimmäisen kuukauden aikana 701 potilasta. Kiireisestä työstä huolimatta hän tunsi itsensä tavallista pirteämmäksi ja fyysisesti hyvinvoivaksi.
Veljen jalanjäljissä
lähetyslääkärinä
Keväällä 1913 hänen työtaakkansa kasvoi todella suureksi. Potilasmäärän lisääntyessä poliklinikalla kävi usein jopa 80 potilasta päivässä.
Hänen työtään vaikeuttivat myös pula apulaisista ja poliklinikan riittämättömät tilat. Heikinheimon vaikeudet työssä olivat tyypillisiä lähetyslääkärin ongelmia. Myös hänen aiemmin Kiinassa lähetyslääkärinä toimineen veljensä Hannes Heikinheimon työtä oli rasittanut suuri potilasjoukko. Vaikeassa tilanteessa hän sai tukea uskostaan:
Jumala on niin ihmeellisesti vahvistanut voimiani, että tänä kesänä tunnen itseni paljon vähemmän väsyneeksi kuin edellisinä, vaikka työni keväällä oli ankarampaa kuin koskaan ennen.
Vähitellen kehittyvä
uupumus
Keväällä 1914 Heikinheimon vaativa työ kävi käytännössä mahdottomaksi, kun hän menetti monien syiden takia lähes kaikki apulaisensa.
Vaikeuksien vuoksi hän uskoi Jumalan kutsuvan häntä lomalle. Hän saikin virkavapautta aina helmikuuhun 1915 asti. Lepo tuli tarpeeseen, sillä hän kärsi muun muassa pitkäaikaisesta väsymyksestä. Uupumus kehittyi vähitellen jokaisen vuoden kuluttaessa aikaisempaa enemmän hänen voimavarojaan.
Kiireen ja suuren työmäärän lisäksi Heikinheimon työkauteen mahtui myös lepoa ja ilon hetkiä.
Hän vietti kaikki kesänsä Kiinassa Kulingissa, joka oli Keski-Kiinan vuoristoseudulla sijaitseva länsimaalaisten lomanviettopaikka. Kesällä 1914 hän keräsi voimiaan Kulingissa syrjäisessä, pienessä talossa.
En ole vielä Kiinassa tällaista hiljaista lepoa saanutkaan. Paljon on meillä syytä kiittää Jumalaa. Täällä lepuutamme hermojamme, auringoitamme itseämme verkkokiikussa puitten siimeksessä ja uimme purossa.
Ilon hetkiä Heikinheimo koki työssään poliklinikalla nähdessään kiinalaisten kiinnostuvan Jumalasta. Hän piti työtään niin innostavana ja ihanana, ettei halunnut vaihtaa sitä mihinkään maailmassa.
Syksyllä 1914 Heikinheimo jäi sairaana Kulingiin. Häntä vaivasivat malaria ja hermojen väsymys. Niiden lisäksi hänellä oli tuberkuloosioireita.
Heikinheimo paranteli itseään Kulingissa myös vuoden 1915. Täysin toimettomana hän ei kuitenkaan ollut, sillä hän piti siellä yksityispraktiikkaa ulkomaalaisille sekä toimi kiinalaisen keuhkotautiparantolan lääkärinä.
Uupumisen
monet lähteet
Heikinheimon jaksamista koetteli kiireisen työn lisäksi kulttuurishokki. Sairaudet puolestaan heikensivät hänen työkykyään kuormittamalla hänen kehoaan ja synkentämällä hänen mielialaansa.
Myös Kiinan levottomuudet vaikuttivat osaltaan Heikinheimon arkeen, tosin usein vain epäsuorasti. Maa ajautui sisäisen hajaannuksen tilaan 1910-luvulla, kun pitkäjaksoinen keisarivalta kukistui. Epävakaat olot heijastuivat väistämättä myös suomalaislähettien elämään.
Heikinheimo palasi Suomeen suunniteltua aikaisemmin keväällä 1916. Tuberkuloosioireet olivat ensisijainen syy kotimaahan paluuseen.
Suomessa Helmi Heikinheimo jatkoi lääkärin uraansa erikoistumalla psykiatriaan. Hän työskenteli kauan Nokialla sijaitsevassa Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa ensimmäisenä alilääkärinä.
MIRJA TAKKINEN