Tuore kansalaisaloite vaatii kuolevan läheisille lain turvaamaa saattohoitovapaata
Olennainen osa hyvää saattohoitoa on se, että läheiset ihmiset saavat olla yhdessä kuoleman portille saakka.
Monille saattohoidossa olevalle hyvää hoitoa olisi myös se, että viimeiset viikot ja päivät saisi elää sairaalan sijaan omassa kodissa.
Kotisaattohoitoon on mahdollisuus niillä, joilla on tukenaan omaisia. Kun omainen on mukana työelämässä, työnantajalta on kysyttävä lomaa saattohoitoa varten.
Lain tuomasta oikeudesta saattohoitovapaaseen on Suomessa puhuttu vuosia, mutta mahdollisuutta siihen ei ole olemassa, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Viime vuoden lopussa saattohoitovapaasta jätettiin kansalaisaloite. Aloitteen taustalla ovat lääkäri, sairaanhoitaja ja pappi.
Liian kirjavia käytäntöjä
vapaiden suhteen
Kansalaisaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, Raahessa työskentelevä lääkäri Taru Lehtinen kuulee säännöllisesti työssään omaisten kipuilua siitä, miten hoitaa työhön liittyvät velvollisuudet saattohoidon yhteydessä.
Moni omainen saa kaipaamansa vapaan sairauslomajärjestelyn kautta. Käytännöt vaihtelevat kuitenkin sen suhteen, saako todistuksella palkallista vai palkatonta vapaata. Syy tähän on useimmiten sairausloman yleinen koodi: muu stressireaktio.
– Se on palkallisuuden suhteen vapaatulkintainen. Työnantajan ole pakko myöntää palkallista vapaata. Useat työnantajat sen myöntävät, mutta eivät suinkaan kaikki, Lehtinen tietää.
– Joillakin työpaikoilla tilanne voi olla sellainen, että vapaita pyydetään arkaillen. Esimerkiksi pelko työpaikan säilymisestä saattaa hidastaa sairausloman pyytämistä.
– Jos saattohoitovapaa olisi lakiin kirjoitettu, sen myöntäminen olisi itsestäänselvyys, eikä työpaikoilla syntyisi kirjavia käytäntöjä. Palkattomaan vapaaseen harvalla on varaa.
Sama oikeus hoivaan
kuin vastasyntyneellä
Kansalaisaloitteessa ehdotetaan lain valmistelua kuukauden mittaisen saattohoitovapaan mahdollistumiseksi. Se olisi yksi perhevapaan muoto, jonka kustantaisivat työnantaja ja yhteiskunta vastaavalla tavalla kuin äitiysvapaan.
Kuolevalla olisi siis vastaava oikeus hoivaan aivan kuin vastasyntyneellä. Näin asian näkevät Lehtisen lisäksi aloitteen kaksi muuta alulle laittajaa, Rantsilan terveyskeskuksen sairaanhoitaja Taru Orava ja Haukiputaalla pappina työskentelevä Saila Karppinen, joka on myös toiselta koulutukseltaan sairaanhoitaja.
Vaikka kyse olisi myös menoerästä, aloitteen valmistajat painottavat, että omaisen kotiin tuottama hoiva vähentää laitoshoidon tarvetta.
– Tämä taas tuottaa yhteiskunnalle säästöjä, Karppinen sanoo.
Summiakin kolmikolla on antaa: vuodeosaston saattohoidon kuukausimaksu on noin 10 000 euroa. Kotisaattohoidon kustannukseksi on laskettu 3 000 euroa kuukaudessa.
Lehtisen oma havainto on, että yhä useamman saattohoidossa olevan tahto on tulla hoidetuksi omassa kodissa.
Aloite tähtää
hyvään saattohoitoon
Saila Karppinen muistuttaa, että viime vuosina Suomessa on puhuttu paljon laadukkaasta saattohoidosta.
– Saattohoitovapaa olisi yksi tärkeä keino laadun parantamisessa, hän sanoo.
Karppinen korostaa, ettei lakisääteinen vapaa tarkoita omaisille pakkoa.
– Se takaisi mahdollisuuden niille, jotka haluavat olla hoidossa mukana. Jokainen ratkaisee asian omasta lähtökohdastaan ja sitä päätöstä eivät muut voi arvioida.
Kuoleman kohtaaminen ja sen hyväksyminen voi olla omaisille vaikeaa, eivätkä kaikki pysty välttämättä olemaan hoidossa mukana.
Asia ei koske massoja
mutta yksilöille tärkeä
Aloitteen tekijät sanovat, että kyse ei ole suurista määristä läheisiä, jotka tarvitsisivat vapaan. Yksilölle asia on kuitenkin merkittävä.
Vaikka aloitteessa todetaan, että vapaa olisi tarkoitettu omaiselle tai läheiselle, joka haluaa osallistua kuolevan potilaan hoitoon, haluaa Taru Lehtinen lisätä seuraavan ajatuksen:
– Tai vain olla kuolevan lähellä kaikessa rauhassa ilman työvelvoitteita.
Kun aloitteessa puhutaan kotisaattohoidosta, tarkentaa Saila Karppinen, että myös hoiva- ja dementiakodit ovat monen vanhuksen koti.
RIITTA HIRVONEN