Valmistavan opetuksen luokassa päätavoite on oppia suomea
Suomen kieltä pidetään yhtenä maailman vaikeimmista kielistä. Nämä kolme poikaa ovat kuitenkin eri mieltä: suomi on helppoa.
– Suomeen tullessani ajattelin, että se on varmaan vaikeaa, mutta ei se ole. Se on ihan niin kuin meidän kieli, sitä kirjoitetaan niin kuin puhutaan, sanoo 14-vuotias Willy.
Swahilia kotikielenään puhuva Willy ja hänen veljensä, 11-vuotias Grace ja 9-vuotias Chance ovat lähtöisin Kongosta.
He kaikki käyvät valmistavan opetuksen luokkaa Maikkulan koulussa Oulussa.
Pojat ovat olleet Suomessa reilun vuoden. Paitsi että suomen kieli sujuu hyvin, myös uuden kotimaan talvilajit luistelu ja hiihto luonnistuvat pojilta. Koulun pihalla olevalla jäällä he viihtyvät välitunneillakin.
Yhdet synttärit
ja yhdet läksiäiset
Viime perjantaina valmistavan opetuksen luokan 11 oppilaalla oli erityinen päivä. Silloin juhlittiin yhden pojan 13-vuotissynttäreitä sekä lähihoitajaopintojen harjoittelua luokassa tehneen Tobias Effen läksiäisiä.
Opettaja Tanja Sirviö kerää nimiä syntymäpäiväkorttiin. Sitten lauletaan Paljon onnea vaan sekä suomeksi että englanniksi. Päivänsankari saa halaukset kaikilta.
– Niin, tänään sanotaan sitten myös Tobiakselle heippa, Sirviö jatkaa.
– Yhyy, toteavat oppilaat yhdestä suusta. Näkee ja kuulee, että Tobias on ollut pidetty.
Myös Tobias saa kaikilta halauksia. Lisäksi hänelle annetaan paita, jonka selkäpuolelle oppilaat ovat piirtäneet ja kirjoittaneet terveisensä omalla kielellä. Sitten otetaan vielä yhteiskuva muistoksi.
Aikuisia tarvitaan
vähintään kaksi
Valmistavan opetuksen luokalla ollaan sen aikaa, että maahan muuttaneet lapset saavat riittävän kielitaidon voidakseen käydä koulua tavallisessa ryhmässä.
Siirtyminen ei tapahdu yhdellä rysäyksellä. Jo parin viikon jälkeen lapset alkavat käydä ikätovereidensa kuvaamataidon, musiikin ja liikunnan tunneilla, joissa lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole niin tärkeässä osassa. Yleensä reilun vuoden jälkeen edessä on siirtyminen omaan lähikouluun.
Tanja Sirviön työparina toimii koulunkäynninohjaaja Marja Pyhtilä.
– Ilman työparia ei pärjäisi. Työpäivän jälkeen puramme yleensä päivän tapahtumia, he toteavat.
Harjoittelijoista on myös suuri apu.
– Onhan tämä melkoinen paletti, Sirviö toteaa ja esittelee merkintöjä täynnä olevaa kalenteria, jossa näkyvät lasten siirtymiset ryhmästä toiseen.
Pian on edessä seuraava siirtyminen, sillä ennen kuin yhdistetyt syntymäpäivä- ja läksiäisjuhlat alkavat, käydään ruokatauolla syömässä makaronilaatikkoa.
Alkuun ilman
yhteistä kieltä
Maikkulassa luokan oppilaat ovat 8–14-vuotiaita. Ikäerojen lisäksi eroja on myös siinä, miten paljon he ovat käyneet aiemmin koulua.
On niitäkin, jotka eivät ole saaneet opetusta oman äidinkielensäkään lukemiseen.
– Silloin on aluksi opeteltava, kuinka opetellaan lukemaan, Pyhtilä kuvailee.
Ilman yhteistä kieltä se on todella haastavaa, sillä opettajat eivät osaa lasten kotikieliä.
Pikkuhiljaa opitaan yhteisiä sanoja. Tulkit ovat mukana vain silloin, kun tavataan lasten huoltajia.
Luokalla on totuttu myös nopeisiin muutoksiin, sillä oppilaita voi lähteä ja tulla yllättäen.
– Uusimmat oppilaamme, irakilaiset kaksoset, tulivat meille muutaman päivän varoitusajalla. Vastaavasti parin oppilaan lähdöstä saimme vasta edellispäivänä, kertoo Pyhtilä.
Kulttuurisia sääntöjä
opitaan myös näytellen
Valmistavan opetuksen luokalle lapset tulevat hyvin erilaisista taustoista. Joidenkin vanhemmat ovat tulleet maahan työn perässä, osa on kiintiöpakolaisia ja mukana on myös turvapaikanhakijoiden lapsia.
Lapsille kielen oppiminen tapahtuu luontevasti, sillä koulussa heillä on koko ajan ympärillään suomea puhuvia. Usein lapset ovat tulkkeina myös vanhemmilleen, joille suomalaiseen kulttuuriin solahtaminen ei käy yhtä nopeasti.
– Eihän se muutama tunti kielenopetusta viikossa ole ollenkaan sama asia, Pyhtilä sanoo.
Lapset tulevat kulttuureista, joiden arki ja arvot pääosin hyvin erilaisia kuin suomalaisilla. Monessa kulttuurissa on esimerkiksi luonnollista kostaa väkivalta väkivallalla.
– Olemme käyneet luokan kanssa läpi aika monta asiaa näytelmän avulla. Siten on selvitetty esimerkiksi sitä, miksi on väärin lyödä takaisin, jos joku lyö sinua.
Osa opeista
ujostuttaa
Oppikirjat voivat olla myös häkellyttäviä. Valmistavan opetuksen luokalla suurin osa oppilaista tulee islaminuskoisista maista, joissa kulttuuri on häveliäämpi, eikä tietyistä asioista yksinkertaisesti puhuta.
– Isommilla pojilla on tulossa koe ihmisen kehosta ja sen toiminnasta. Kun oppikirjassa on kaaviokuva vauvasta mahassa ja naisesta synnyttämässä, niin onhan se ollut monelle aika jännää, Pyhtilä kertoo ja näyttää oppikirjaa.
Oppilaiden palattua luokkaan välitunnilta on juhlan aika. Sipsien ja karkkien lisäksi Tobias Effe tuo pöytään myös ”terveellisiä herkkuja”, mandariineja.
Tarjoilujen voimin pelataan sananselityspeli Aliasta. Jokainen pääsee selittämään sanoja vuorollaan, eikä kukaan istu hiljaa arvauksia esittämättä. Ja miksi olisikaan, sillä kaikilla on kieli hallussa.
ELSI SALOVAARA