Kirjurit olivat luovia kirjoittajia

28.2.17

Vanhan testamentin naisista kertovia tarinoita muokattiin vähättelevään suuntaan

Yksi Raamatun tunnetuimmista kertomuksista kertoo kuningas Daavidin ja hänen tulevan vaimonsa Batseban kohtaamisesta.
   Tarina kerrotaan toisen Samuelin kirjan 11. luvussa. Kuningas näkee palatsinsa katolta Batseban peseytymässä ja lähettää sanansaattajansa hakemaan kauniin naisen luokseen. Palatsissa Daavid makaa Batseban.
   Tarinasta on ainakin kaksi versiota, joista toinen päässyt juutalaisten heprealaiseen Raamattuun, joka on pääosin sama kirja kuin kristittyjen Vanha testamentti. Molemmat kirjat sälyttävät osavastuun Daavidin ja Batseban yhdynnästä Batseban harteille, sillä hän meni kuninkaan luo.
   On olemassa kuitenkin Vanhan testamentin kreikankielinen käännös, Septuaginta. Se käyttää kertomuksessa feminiinistä muotoa, jolloin mies tuleekin naisen luo. Raamatun kielessä tämä tarkoittaa sukupuolista kanssakäymistä.
   Batseballa ei ollut valinnanvapautta kuninkaan käskyn käytyä. Silti hänelle on asetettu vastuuta tapahtuneesta.
 
Mirjamin ja
Mooseksen laulut

Vanhassa testamentissa on muitakin kertomuksia, joissa naisten osuutta on muutettu. Yksi esimerkki on naisprofeetta Mirjam, josta kerrotaan toisen Mooseksen kirjan 15. luvussa.
   Tarinassa kerrotaan, kuinka israelilaiset pakenevat Kaislameren poikki ja faraon joukot hukkuvat.
Tämän jälkeen seuraa vanha kiitoslaulu, joka tunnetaan Mirjamin lauluna. Nykyisessä versiossa kuitenkin    Mooses laulaa samanlaisen, mutta paljon pitemmän hymnin ennen Mirjamia.
   Laulussa on myöhäisiä piirteitä, sillä siinä viitataan myös israelilaisten tuloon Kanaanin maahan ja juutalaisten pyhäkköön. Vasta sen jälkeen seuraa Mirjamin laulu.
   Nykyisessä kertomusmuodossa Mirjam näyttää lähinnä jäljittelevän Moosesta ja saa siten paljon vähäisemmän roolin.

Kirjoituksia muokattiin
jokaisessa kopioinnissa

Suomen Akatemian huippuyksikkö Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa Helsingin yliopistossa tutkii Vanhan testamentin tekstejä ja niihin tehtyjä muutoksia. On osoittautunut, että Vanhan testamentin tekstejä muutettiin aina ensimmäisille vuosisadoille jälkeen Kristuksen. Muokkaajat edustivat juutalaisia uskonperinteitä.
   Tekstejä muokattiin jonkin verran jokaisella kopiointikerralla, sillä Vanha testamentti ei ollut kirjan muodossa vaan koostui käsikirjoitusrullista.
   Muutosten taustalla on monia syitä, myös teologisia ja poliittisia. Muutokset eivät olleet pelkästään kopiointivirheitä eikä tavoitteena ollut vain säilyttää perinteitä vaan tulkita niitä. Näin perinne tehtiin merkittäväksi uusille käyttäjille.
   – Tekstien kohtia on muutettu, lisätty ja poistettu, huippuyksikön lehtori akatemiatutkija Jutta Jokiranta toteaa.
   Jokirannan mukaan tekstien muutosten suhde taustalla olevaan todellisuuteen on kiehtova, mutta vaikea kysymys.
   – Tuliko naisen asema huonommaksi vai koheniko se? Tämä on vaikea kysymys, enkä itse osaa ottaa siihen ottaa kantaa, Jokiranta toteaa.
   – Naisten aseman pohtiminen saattaa kuitenkin olla väärä kysymyksenasettelu. Voi kysyä, mitä teksteillä haluttiin saada aikaan ja millaisia asenteita niillä haluttiin muokata, Jokiranta jatkaa.
– Riippumatta siitä, miten aktiivinen rooli naisilla oli, todennäköistä on, että miehet ovat välittäneet tekstejä eteenpäin.
Jokiranta sanoo, että tekstejä kopioineet ja laatineet kirjurit kuuluivat miehistä koostuneeseen eliittiin.
Tutkija muistuttaa Uudessa testamentissa esiintyvästä apostoli Paavalista ja hänen perillisistään, jotka halusivat suitsia liikaa esillä olevia naisia. Ehkäpä Vanhan testamentin toimitustyössä tapahtui samalla tavalla.

Tekstiä muutettiin
tarkoituksella

Vanhan testamentin kirjurit olivat Jokirannan mukaan aktiivisia ja luovia. Käsikirjoituksista on kenties tehty helpommin ymmärrettävimpiä ja niihin on tehty muutoksia, jotka on nähty tarpeellisiksi. Tekstejä on esimerkiksi ajanmukaistettu.
   Kirjurien aktiivisuus on tullut esille esimerkiksi huippuyksikön varajohtajan, emeritaprofessori Anneli Aejmelaeusin työn tuloksena.
   – Aktiivisuus saattaa nykylukijan mielestä sotia sitä ajatusta vastaan, että Raamattu on Jumalan Sana. Miten kirjurien luovuus sopi tähän käsitykseen? Jokiranta kysyy.
   Hän viittaa siihen, että Raamattua on pidetty ikuisena ja muuttumattomana Jumalan Sanana.
   – Jos Raamattu tunnistetaan inhimilliseksi kirjaksi, ei pidä häivyttää ajatusta, että kirjurit ovat olleet luovia ja tehneet muutoksia tarkoituksellisesti. He ovat yrittäneet saada näillä teksteillään jotakin aikaan, Jokiranta toteaa.

Muutoksia tapahtui
myös vahingossa

Muutoksia on Jokirannan mukaan syntynyt myös vahingossa esimerkiksi silloin, kun kirjoitusvirhe on johtanut sisällön muuttumiseen.
Jokiranta toteaa, että kirjurit ovat luultavasti muodostaneet samanmielisiä verkostoja.  Erilaisia verkostoja eri painotuksineen on ollut lukuisia.
Jokiranta pohtii, voiko tutkija yhden kirjurin kautta päästä käsiksi kokonaiseen yhteisöön ja sen ajattelutapaan.
– Tutkijat luovat helposti mielessään yhteisön ja olettavat sen heijastavan sosiaalista ympäristöä, jossa se toimi.
Miten Vanha testamentti ylipäätänsä suhtautuu naisiin?
– En osaa sanoa yleispätevää vastausta. Ei varmaan länsimaisen tasavertaisesti, kuten haluttaisiin ajatella. Patriarkaalista maailmaahan tekstit edustavat. Vanhassa testamentissa on kuitenkin humaaneja tekstejä, joissa tunnustetaan naisen arvo.
 
Tekstejä
verrataan toisiinsa

Erilaisia käsikirjoituksia vertailtaessa on löydetty muutettuja Raamatun kohtia. Heprealaista Raamattua eli Vanhaa testamenttia on verrattu kreikankieliseen käännökseen Septuagintaan, jonka synty ajoittuu 200–100-luvuille ennen Kristusta.
   Septuagintan käännöspohjana olivat hyvin vanhat hepreankieliset tekstit, vanhemmat kuin meille keskiajalta kokonaan säilynyt kokonainen hepreankielinen Raamattu. Pitkään ajateltiin, että heprealainen Raamattu oli alkuperäisin, mutta alkuperäisimmät kertomukset naisista voi siis joskus lukea Septuagintasta.
   Käsikirjoituksia on vertailtu jo vuosisatoja, mutta ajatus hepreankielisen tekstin paremmuudesta on elänyt sitkeästi, vaikka vanhimmat kokonaiset käsikirjoitukset ovat vasta 1000-luvulta jälkeen Kristuksen.
   Septuagintan oletettiin olevan myöhempi ja vajaa käännös, sillä siitä myös puuttui kohtia, joita heprealaisessa Raamatussa oli.
 
Qumran
mullisti tutkimuksen

Tutkimus mullistui, kun Qumranista löydettiin 1940–1950-luvuilla niin sanotut Kuolleenmeren kääröt. Tekstit ovat juutalaisen Qumranin liikkeen kätkemiä.
   Kääröissä on tekstejä, jotka ovat peräisin jopa 200-luvulta ennen Kristusta. Niissä on edustettuina muun muassa vanhatestamentillisia tekstejä ja Juudeassa vaikuttaneen liikkeen omia pyhiä kirjoituksia.
   Qumranin kääröissä on katkelmia, jotka ovat yhteneväisiä Septuagintan kanssa. Siitä on pääteltävissä, että Septuagintassa on myös alkuperäisempiä ja vanhempia tekstejä kuin heprealaisessa Raamatussa.
   – Ennen ajateltiin, että Septuagintan kääntäjät ovat kääntäneet vapaasti.  Heidän uskottiin jättäneen pois ja tulkinneen asioita. Ei ole ehkä nähty, että heillä on ollut käännöksen pohjana eri heprealainen teksti kuin heprealaisessa Raamatussa, Jokiranta huomauttaa.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 8/2017