Raamatussa on kertomus, jossa Jumala ilmestyy profeetta Elialle Horebinvuorella (1. Aik. 19:9–14). Vuorella Jumala ei kohdannut Eliaa myrskyssä, järistyksessä eikä tulessakaan, vaikka Elia ehkä niin odotti. Sen sijaan Herra kohtasi profeetan hiljaisuudessa: ”Kuului hiljaista huminaa.”
Kohtaamisen aikana Herra kysyi Elialta kahdesti: ”Miksi olet täällä?” Hän toki tiesi syyn, mutta kysymyksen tarkoitus oli pysäyttää Elia asiaa pohtimaan.
Tämä oli paennut pelkojen ja ristiriitojen edessä elämäänsä vuorelle. Mutta oliko hän tullut sinne pysähtyäkseen hiljaisuudessa Luojansa eteen ja kohdatakseen hänet, vai tuliko hän vain etsimään ”rohtoa” arjen ongelmiin?
Samaa kysyn tänään itseltäni ja sinulta, ystäväni. Miksi olet täällä? Uskallatko pysähtyä kiireessä, kun ongelmat lyövät korville? Pysähdytkö korkeintaan murehtimaan, vaikeroimaan tai etsimään ratkaisuja arjen ongelmiin? Vai uskallatko ottaa aikaa olla hiljaa? Voisitko unohtaa elämän huolet hetkeksi ja olla läsnä tovin, kuunnellen sydämesi ääntä hiljaisuudessa?
Nykypäivän ihminen on ehdollistunut kiirehtimään, tekemään ja olemaan tehokas. Hän tarvitsee luvan pysähtyäkseen, olla vaiti tai kuunnella hiljaa. Hän on jopa valmis maksamaan siitä, että joku antaa hänelle luvan pysähtyä. Niin vaikeaa se on.
Jos pysähtyminen on sekin jo vaikeaa, miten vaikea onkaan hiljentyä. On tervehdyttävää ja voimauttavaa hiljentyä viettämään laatuaikaa Luojansa edessä. Olla hetki hiljaa, ladata akkuja ja löytää ainutlaatuinen arvonsa yrittämättä ansaita sitä.
Rohkaisen sinua pysähtymään ja hiljentymään hetkeksi. Ota se tavaksi. Ja jos tarvitset siihen luvan, saat sen tässä.
Pysähdy, ole hetki hiljaa ja kuuntele Jumalan puhetta sydämellesi.
Artikkeli on osa lehteä 4/2017