Oikean opin opettaminen ei vie yöunia

28.2.17

Pekka Aittakummun työtä on toistaa herätysliikkeen ehdottomia opetuksia

Ehdottomaltakin kuulostavan kannanoton ihmisten intiimiin asiaan voi kertoa ilman yöunien menettämistä, kun ei sano mitään uutta vaan toistaa vain sen, mitä on aina sanottu ja mihin on aina omassatunnossa uskottu.
   Kun vs. päätoimittaja Pekka Aittakumpu kirjoitti helmikuun alkupuolella lasten vastaanottamisesta – perhesuunnittelusta ja ehkäisystä – vanhoillislestadiolaisten Päivämiehessä, hän ei lopulta kertonut asiasta mitään uutta.
   Aittakumpu pelkästään kertasi sen, mitä herätysliikkeessä on opetettu vuosikymmenien ajan: Jumala päättää lapsimäärästä, eivät ihmiset.
   Kannanoton voi kuulla kohtuuttomana puuttumisena ihmisten yksityiseen asiaan.

Miksi oikea
näkemys valvottaisi?

Jäikö pääkirjoittajaa itseään askarruttamaan tekstinsä jälkeen, olivatko tarkasti mietityt sananvalinnat ja painotukset lopulta oikeat? Miten viesti kuullaan niissä lapsiperheissä, joissa jaksaminen on ohuen langan varassa?
   Pekka Aittakumpu ei valvonut yötä kirjoitettuaan artikkelin Jokainen lapsi on Jumalan luomistyö. Oikean opin opettaminen on turvallista eikä tee yötä levottomaksi. Sen hän toteaa, ettei virheetöntä lehteä ole, monia asioita voisi sanoittaa paremmin.
   Aittakummulla on lisäksi selkänoja, johon hän voi nojata tarpeen vaatiessa. Hän tekee tiivistä yhteistyötä työtovereidensa ja muutamien liikkeen luottamushenkilöiden kanssa. Lasten vastaanottamista käsittelevä artikkeli viimeisteltiin yhdessä heidän kanssaan.
   Yhteyttä luottoihmisiin ei tarvitse pitää kuitenkaan koko ajan. Aittakumpu tietää lestadiolaisperheen perillisenä liikkeen opit hyvin. Tuttuja, muuttumattomia asioita ei ole mitään syytä tarkistella.
   Lestadiolaisten ehkäisykanta nostettiin esille muutamissa kristillisissä medioissa.
  Tikun nokassa oli tämä Aittakummun kirjoittama lause: ”Vakavan sairauden hoidon aikana on tärkeää, että äiti saa levätä ja parantua sairaudestaan.”
   Tarkoittaako tämä sitä, että tällaisessa tilanteessa ehkäisy on sallittua?  
   Verkkolehti Kotimaa24:n esittämä kysymys jäi monen mielestä kiusallisesti auki.
   Pääkirjoittaja sai omiltaan – liikkeen jäseniltä – hyvää palautetta: kiitos, kun otit esille Raamatun kannan lasten vastaanottamiseen.

Rukoileminen
ei käynyt päinsä

Noin viikko ehkäisyaiheisen tekstin jälkeen Aittakummun nimi pompahti jälleen esille.
   Rauhan Tervehdys haastatteli Aittakumpua 16.2. ilmestyneessä lehdessä, sillä Aittakummulle ja monelle muulle konservatiiviselle papille ei käynyt piispa Samuel Salmen ohjeistus, jonka mukaan pappi ei voi kieltäytyä rukoilemasta jumalanpalveluksen esirukouksessa samaa sukupuolta olevan avioliiton puolesta.
   Aittakumpu koki ohjeen hämmentävänä. Kirkon opin mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen.
   Aittakumpu oli yhteydessä piispaan. Mielensä pahoittaneita saattoi olla muitakin, ja piispa tarkensi viestiään: hän ei määrää ketään yksittäistä henkilöä rukoilemaan homoseksuaalisen parin puolesta. Seurakunnissa pitää voida sopia se, kuka rukoilee.
   Nopeasti tämän jälkeen syntyi kirjoitus Päivämieheen. Aittakummun tekstissä voitiin todeta helpottuneena, että rukousvelvollisuutta ei ole.

Maailmallinen aika
oli turhuutta

Aittakumpu aloittaa tämän haastattelun hieman yllätyksellisesti: hän kertoo irtautuneensa lestadiolaisesta uskonyhteisöstä murrosikäisenä. Kymmenen vuotta meni maailmallisen elämän parissa.
   – Tuo aika kului pohtimatta Jumalan olemassaoloa tai sitä, onko elämää kuoleman jälkeen.
25-vuotiaana hengelliset asiat ryhtyivät kiinnostamaan uudestaan. Aittakumpu näkee, että herätyksen takana oli Jumala.
   Reitti takaisin vanhoillislestadiolaisen liikkeen pariin ei ollut viivasuora.
   Aittakumpu kävi muun muassa helluntaiseurakunnassa ja tutustui lestadiolaisen Rauhan Sanan toimintaan.
   Mutta kun puhelimen päässä oli lopulta vanhoillislestadiolainen mies, joka julisti Aittakummulle synninpäästön, tiesi omille teillensä lähtenyt tulleensa vihdoin kotiin. Kokemus oli vahva.
   Mutta eikö lopulta ole hyvä, että elämä kulkee välillä kuoppaista polkua?
   – Kenenkään ei ole hyvä olla epäuskossa. Parempi olisi ollut, että en olisi käynyt pois, Aittakumpu vastaa.

Kuka
pelastuu?

Aittakummulle vanhoillislesta­dio­lainen liike on rakas, vain se on paras sana kuvailemaan suhdetta yhteisöön.
   Mutta ovatko liikkeen piirissä olevat ihmiset ainoita, jotka pelastuvat? Onko pelastusta esimerkiksi Haukiputaan seurakunnan parissa, jonka keskellä Aittakumpu työskenteli taannoin puolen vuoden ajan pappina?
   Iso kysymys, päätoimittaja vastaa.
   – Minä uskon, että Jumala antaa äänensä kuuluville Jumalan seurakunnan kautta.
   Mitä tarkoitat Jumalan seurakunnalla?
   – Minä ajattelen, että Jumalan seurakunnan muodostavat uskovaiset ihmiset, että se on vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä.
   – Mutta kenenkään pelastumista en määrittele minä. Uskon, että vanhoillislestadiolainen usko on Raamatun mukainen usko. Siksi on tärkeää viedä tätä uskoa eteenpäin.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 8/2017