Paasto paljastaa heikot kohdat

28.2.17

Ortodokseilla on tarkat ruokaan liittyvät paastosäännöt, mutta myös monia helpotuksia ja taukopäiviä. Sellaisia ovat esimerkiksi matkustaminen ja erilaiset pyhimysten muistopäivät.
   Luterilaisessa kirkossa paastoa ei ole perinteisesti lähestytty ruoka mielessä, vaan keskipisteessä on ollut kristityn sisäinen maailma, niin sanotut sielulliset seikat. Siinäpä vasta vaikea pala: ei riitä, että karkkipussi jää kaupan hyllylle, vaan pitää pyrkiä jonkinlaiseen sisäiseen puhdistautumiseen. Se voi näyttäytyä vaikkapa niin, että sulkee Facobook-tilinsä joksikin aikaa.
   Ekopaasto on ollut viime vuosina luterilaisen kirkon näkyvin paastotrendi. Sen tavoitteena on tuoda elämään kohtuutta ja kohtuullistamista, hiljentämistä ja hiljentymistä. Se muistuttaa, että hyvä elämä syntyy, kun kaikkea on kohtuudella ja luonnon rajalliset resurssit pysyvät mielessä. Ei saa tuhlata ja sotkea.
   Kaikille paasto ei sovi. Jos arki on valmiiksi taistelua ja taiteilua jaksamisen ja pärjäämisen kanssa, elämä on jatkuvaa paastoa.
   Mutta sille, jolla kaikkea on liikaa, paasto on hyvä aika kokeilla, voisiko elämässä vähentää aikaa, jonka käyttää työhön, harrastuksiin, viihteeseen, päihteisiin tai pahan puhumiseen ja kirjoittamiseen sosiaalisissa medioissa ja muissa kohtaamisissa. 
   Paasto paljastaa, mikä on kenenkin heikkous: korkki ei pysykään kiinni, eivätkä sormet naputtele vain kannustavia viestejä keskustelufoorumeilla. Huono omatunto ja paha mieli ovat terveen ihmisen merkki. Epäonnistuminen tarkoittaa sitä, että tietää, mikä on oikein ja mitä haluaisi tehdä paremmin.
   Paasto alkaa tuhkakeskiviikosta, jolloin jokainen kirkkoon tulija saa otsaansa tuhkaristin katumuksen merkiksi.
Siitä alkaa vähentämisen ja kohtuullistamisen matka kohti pääsiäisen iloa.

Artikkeli on osa lehteä 7/2017