Piispan kirje ei tarvinnut tarkennusta

22.2.17

Rauhan Tervehdys (6/2017) väitti etusivullaan asti, että piispan alkuperäinen ohjeistus koskien samaa sukupuolta olevien parien puolesta rukoilemista jumalanpalveluksessa olisi tarvinnut tarkennusta.
    Jokainen niin piispan alkuperäisen ohjeen kuin Rauhan Tervehdyksen jutun lukenut voi todeta, että näin ei ole. Jutusta kävi hyvin ilmi, että ohjeistuksen ainoa ongelma oli se, että se ei kelvannut kaikille.
    Piispan ohje oli paitsi selkeä myös nykyiseen käsikirjan tarjoamiin vaihtoehtoihin perustuva – ja mielestäni lähimmäisenrakkauden ja Kristuksen mielen mukainen.
    Jutusta kävi ilmi, että piispan ohjetta vastustaneille ongelma on kahtalainen. 1) Itse velvoite rukoilla ja 2) velvoite valita seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa sanamuodot niin, etteivät ne ole loukkaavat.
    Voimme kuvitella tilanteen, jossa kaksi toisiinsa sitoutunutta, yhteisen elämänsä puolesta esirukousta pyytänyttä seurakunnan jäsentä, mahdollisesti yhdessä läheistensä kanssa, saapuu messuun.
    Pappi ”Raamattuun sidotun omantuntonsa” pohjalta kokee kuitenkin velvollisuudekseen valita juuri sellaiset sanamuodot, jotka loukkaavat ja mitätöivät heitä ja heidän elämäänsä seurakunnan edessä, vaikka kunnioittava vaihtoehtokin olisi.
    Raamatun evankeliumeista löytyy useita esimerkkejä, joissa ”Raamatun selkeään sanaan” sidotulla käytöksellä ahtaisiin muotteihin kelpaamattomat ihmiset oli tehty ei-keneksikään ja ajettu yhteisön ulkopuolelle.
    Juuri näiden ihmisten luokse Jeesus meni, kohteli heitä hyväksyvällä rakkaudella, joka ei missään tapauksessa aina vaatinut ihmiseltä mitään muutosta!
   Piispan alkuperäistä ohjetta vastustavilta en voi kuin kysyä, löydättekö te Raamatustanne todella Kristuksen, joka kieltää rukoilemasta tai – vielä pahempaa – kehottaa seurakunnan edessä rukouksella loukkaamaan lunastamiaan, Jumalan kuvakseen luomia seurakuntansa jäseniä?
    Minä kun löydän sieltä aivan toisenlaisen Kristuksen.

Olli Seikkula

seurakuntapastori, Oulu

Mitä mieltä sinä olet?
Kommentoi ja lähetä terveisiä täällä

Kannustusta parannuksen tekoon

Rebekka Naatus kirjoitti (RT 5/2017) otsikolla Avioliittolaki sekoitti kirkon. Pääkirjoituksen loppu kuuluu: ”ihminen, joka on elämänsä käännekohdassa päättänyt kääntyä kirkon puoleen. Hänellä on oikeus saada kunnioittavaa ja rakkaudellisesta palvelua”. Tästä olen täysin samaa mieltä.
    Mutta mitä on todellinen rakkaudellinen palvelu, jota kirkko voi tarjota synnissä elävälle ihmiselle? Ei ainakaan sitä, että synti on luvallista. Sitä ei tarjonnut Jeesus, vaikka ei tuominnut, mutta sanoi että älä enää syntiä tee.
    Siksi ainoa todellinen rakkaudellinen palvelu on julistaa Jumalan tahtoa ja kehottaa tekemään parannus. Voi sitä pappia, joka ei näin tee. Tulee mieleen Hesekiel 33:1–10.

Matti Rahja
Kempele

Mitä mieltä sinä olet?

Artikkeli on osa lehteä 7/2017