”Rukoilemisesta ei voi kieltäytyä”

7.2.17

Oulun hiippakunnan seurakunnat saavat piispa Salmelta ohjeita avioliittolain uudistuessa    

Samaa sukupuolta olevien avioliiton esteiden tutkinta voidaan suorittaa seurakunnassa. Tälle ei ole mitään juridisia esteitä.
   Sateenkariparien on mahdollista käyttää hääjuhlaa varten seurakunnan tiloja.
   Seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitetun avioliiton puolesta voidaan pyydettäessä rukoilla päiväjumalanpalveluksessa. Rukous tällaisten parien ja avioliiton puolesta luetaan yhdessä muiden kanssa. Rukouksessa pyydetään siunausta ja Jumalan läsnäoloa parin elämään.
   Pappi ei voi kieltäytyä rukoilemasta esirukouksessa siviiliavioliiton solmineiden puolesta.
   Kaikki nämä asiat todetaan tammikuussa valmistuneessa piispa Samuel Salmen suosituksessa, joka koskee maaliskuun 1. päivänä voimaan tulevan tasa-arvoisen avioliittolain vaikutuksia Oulun hiippakunnan seurakunnissa.
   Suositus on tehty yhteistyössä Oulun hiippakunnan pappis­asessoreiden ja lääninrovastien kanssa.
Suositus lähetetään seurakuntiin lähipäivinä.

Kirkko päättää itse
vihkikäytännöistään

Suosituksessa todetaan myös, että avioliittolain muutos ei vaikuta papin oikeuteen vihkiä samaa sukupuolta olevia kirkolliseen avioliittoon tai toimittaa avioliiton siunaamista.
   – Kirkon opin mukaan kirkossa voidaan vihkiä tai siunata vain yhden naisen ja yhden miehen välinen avioliitto. Uusi avioliittolaki ei muuta kirkon avioliittokäsitystä.
   – Kirkollisessa lainsäädännössä on perusteet vain miehen ja naisen väliselle avioliitolle, piispa kertaa kirkolliskokouksen ratkaisua marraskuulta 2015.

”Sana siunaus on
hieman rasitteinen”

Suosituksessa ei oteta kantaa sellaisiin yksityiskohtiin, kuten voisiko pappi tulla esimerkiksi maistraattiin mukaan, jossa hän rukoilisi hääparin puolesta sen jälkeen, kun tuomari on ensin toimittanut vihkimisen.
   – Ihmisten puolesta ja heidän kanssaan voidaan rukoilla siellä, missä rukousta pyytäneet sitä haluavat. Rukoilemisesta ei voi kieltäytyä.
   Tällöin ei ole kuitenkaan kyse avioliiton siunaamisesta, piispa sanoo.
   – En katso sitä siunaamiseksi. Jos puhumme avioliiton siunaamisesta, se tarkoittaisi, että kirkkokäsikirjassa pitäisi olla kaava samaa sukupuolta olevien parien avioliiton siunaamiseen. Sellaista ei ole.
   – Koen, että sana siunaus on myös hieman rasitteinen. Jos joku pyytää siunausta elämäänsä, kirkko ei voi sitä keneltäkään kieltää. Kenellekään ei saa kääntää selkää. Tässä asiassa tarvitaan hengellistä viisautta.
   – Rukous pitää tehdä niissä raameissa, jotka kirkko työnantajana on määritellyt tässä asiassa.

Sooloilusta on
huonoja kokemuksia

Piispa Salmi painottaa kirkon työntekijöiden velvollisuutta olla lojaaleja kirkolliskokouksen päätökselle avioliitosta pelkästään miehen ja naisen välillä.
   – Yksittäisellä työntekijällä ei ole tässä asiassa liikkumatilaa, laillisessa järjestyksessä on pysyttävä, piispa toteaa tietäen, että kirkosta löytyy kannattajia myös uudelle avioliittolaille.
   Salmi toivoo, että kukaan pappi ei lähde vihkiasiassa vetoamaan esimerkiksi omantunnon syihin ja ryhdy tällä perusteella vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja.
   – Kuten näimme vuosia sitten naispappeuspäätöksen yhteydessä, käytännöksi ei silloinkaan voinut tulla se, että pappi olisi omatuntoon vedoten voinut kieltäytyä yhteistyöstä naispapin kanssa.
   – Tässä on edessä nyt sama tilanne. Emme voi sallia yhdelle papille yhtä, toiselle toista. Tärkeää on nähdä kokonaisuus: kaikki papit toimivat saman kirkollisen juridiikan sisällä.
   Viime syksynä kirkkohallitus julkaisi oikeudellisen selvityksen avioliittolain muutoksen vaikutuksista. Siinä todetaan, että jos pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin, tästä ei synny vihittäville seuraamuksia.   Mahdolliset rangaistukset papin osalta käsittelee tuomiokapituli.

Kirkolliskokous
vastuussa päätöksestä

Piispa Salmi korostaa, että yksittäinen pappi ei riko yhdenvertaisuuden vaatimusta juridisesti kieltäytyessään vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja.
   – Pappi ei ole asiasta henkilökohtaisessa vastuussa. Hän ei kieltäytymisellään syrji ketään eikä loukkaa kenenkään tasa-arvoa. Tätä joku pappi voi miettiä uuden lain voimaantulon alla.
   – Jos joku on vastuussa kirkon ratkaisusta pitää avioliitto miehen ja naisen välisenä, se on ainoastaan kirkolliskokous, joka on kirkon ylin päättävä elin.
   Piispa pitää mahdottomana ajatusrakennelmaa, että pappi ryhtyisi vihkimään samaa sukupuolta olevia tässä vaiheessa vedoten siihen, että vielä joku päivä tulevaisuudessa kirkossa kuitenkin vihitään homoseksuaaleja pareja.
   – Lainsäädäntöön ei voi suhtautua tällä tavalla. Eihän maistraattikaan ole ryhtynyt vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja etukäteen ennen 1.maaliskuuta.
   – Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ennustaminen on mahdotonta. Siksi maltti on nyt valttia.

Yhdelle liikaa,
toiselle liian vähän

Piispa Salmi myöntää, että hänen, lääninrovastien ja pappisasessorien laatiman suosituksen sisältämät asiat voivat olla osalle kirkon jäsenistä liian isoja ”myönnytyksiä”. Toisille taas suositus ei ole riittävä sisällöltään.
   – Uuden avioliittolain tuoma tilanne jakaa kansan kahtia. Yhteiskunnassa kyse onkin nyt kivun tunnistamisesta ja sen sietämisestä. Näkemykset avioliitosta voivat olla niin vaikeasti yhdistettävissä, että se olisi kuin yrittäisi saattaa yhteen ympyrää ja neliötä.
   – Toivon silti, että yhteys yli vaikeiden asioiden löytyy eri tavalla ajattelevien ihmisten välillä.
   Piispa painottaa, ettei maailma ole mustavalkoinen. Kaikenlainen ajattelematon puhe on nyt vahingollista.
   – Uusi avioliittolaki tuo mukanaan niin suuren kulttuurisen muutoksen, että kaikki eivät pysy siinä mukana. Ei ole kenenkään vika, jos muutoksen vauhti on tällä hetkellä liian nopea sisäistettäväksi, hän sanoo.

Levottomuuteen
ei ole mitään syytä

Samuel Salmi sanoo luottavansa siihen, että uuden avioliiton voimaantulemista voidaan odottaa yhteiskunnassa ja kirkossa rauhallisin mielin.
   – Miksi olisin levoton? Kirkko on ottanut oman kannan lakimuutokseen ja sen mukaan nyt mennään.
   – Jos joskus kirkossa toisin päätetään, pysyn silloinkin kirkon jäsenenä. Minulla on usko siihen, että kirkolliskokouksen työskentelyä johtaa Jumalan henki.
   – Olisin aika lailla tyrmistynyt, jos samaa sukupuolta oleva pari joutuisi kohtaamaan tylyä käytöstä seurakunnassa. Heillä on yhtäläinen halu muiden kanssa kokea olevansa arvokaita ihmisiä erilaisuudestaan huolimatta.
   – Kristitty ei voi kohdella ketään tylysti, sellainen käyttäytyminen ei kuulu kristilliseen normistoon.

RIITTA HIRVONEN

Millaisia ajatuksia piispan haastattelu herätti?
Kommentoi ja anna palautetta täällä

Seuraukset vielä tuntemattomia

Arkkipiispa Kari Mäkinen pitää tärkeänä, että kirkossa ymmärretään avioliittolain muutoksen merkitys sateenkaariväelle ja heidän läheisilleen. Hänen mukaansa muutos on iloa ja helpotusta tuova askel pitkällä tiellä pois häpeän, arkuuden ja kätkeytymisen maailmasta.
    Mäkinen sanoo, ettei kukaan voi tällä hetkellä varmuudella sanoa, mitä avioliittolain muutoksesta kirkossa lopulta seuraa. Arkkipiispa ennakoi, että papit kantavat tässä tilanteessa vastuutaan palvella samaa sukupuolta olevia pareja eri tavoin. Toiset hyödyntävät kirkkokäsikirjan sovellettavissa olevia osia vähemmän, toiset enemmän: lähentyen käytännössä avioliiton siunaamista.
   Piispainkokous päätti tammikuussa toteuttaa laajan selvityksen avioliittoon vihkimisen merkityksestä kirkolle. 

Suomen kirkon käytäntö avoinna ainoana Pohjoismaista

Suomessa tulee voimaan uusi avioliittolaki 1. maaliskuuta. Sen jälkeen tasa-arvoinen avioliittolaki on voimassa kaikissa Pohjoismaissa.
   Suomen kirkko ei vihi samaa sukupuolta olevia pareja. Ruotsin luterilainen kirkko alkoi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja vuonna 2009.
   Norjassa kirkko otti ensin kielteisen kannan vihkimiseen, mutta keväällä 2016 kirkko päätti sallia homoparien kirkollisen vihkimisen. Papeilla on kuitenkin oikeus valita, toimittavatko he samaa sukupuolta olevien vihkimisen tai maistraatissa solmitun avioliiton kirkollisen siunauksen. Sukupuolineutraaliksi muokattu vihkikaava otettiin Norjan kirkoissa käyttöön tammikuun lopussa.
   Tanskassa ja Islannissa on valtiokirkko, joten päättäessään pitää vihkioikeuden kirkot hyväksyivät uuden avioliittolainsäädännön. Samaa sukupuolta olevien avioliitto mahdollistettiin Islannissa vuonna 2010 ja Tanskassa vuonna 2012.

Artikkeli on osa lehteä 5/2017