Siikalatvalla tiukka taloustilanne näkyy alttarikukissakin
Muovikukat puhuttavat seurakuntalaisia Siikalatvalla.
– Alttari on arvokas, hiljentymisen ja Jumalan kohtaamisen paikka, jossa kukat muistuttavat Jumalan luomistyön ihmeestä. Tekokukat alttarilla eivät ole mitenkään hyväksyttäviä eivätkä sopivia, sanoo Kestilässä asuva Elma Kesti.
Hänen mielestään alttarikukkien ei tarvitse olla kalliita eikä isoja.
– Jos elävien kukkien ostamiseen ei ole varaa, alttarin voi koristella edullisestikin katajan-, männyn- tai kuusenoksilla ja keväänkorvassa vaikka koivunoksilla.
– Ellei luonnosta saa oksaa tai kukkaa, ollaan mieluummin ilman. Pelkät kynttilätkin riittävät, sanoo asiasta monien seurakuntalaisten kanssa jutellut ja seurakuntaankin yhteydessä ollut Kesti.
Kestilästä löytyy Elma Kestin mukaan ihmisiä, jotka voivat tuoda alttarikukkia, jos se seurakunnalle sopii.
– Itsekin olen vienyt alttarille kuusenoksia, joiden kaveriksi ostin krysanteeminoksan.
Alttarikukkien hankinta
kappeliseurakunnille
Siikalatvan seurakunnan vs. kirkkoherra Juha Luokkala sisällyttää alttarikukkien hankkimisen osaksi isompaa muutosta, joka seurakunnassa on välttämätöntä tehdä.
– Työntekijöiden työpanosta pitää suunnata uudella tavalla ja seurakuntalaisia täytyy saada mukaan osallistumaan. Säästökeinoja on löydettävä, mutta toiminnan laatua heikentämättä, Luokkala tiivistää.
Siikalatvan seurakunta on saanut useana peräkkäisenä vuonna Kirkkohallituksen harkinnanvaraista avustusta: viime vuonna 80000 euroa, sitä aiemmin kahtena vuonna 90 000 euroa.
Yhtenä perusteena avustuksen saamiseen on, että seurakunnalla on useampia pysyviä toimipaikkoja kaukana toisistaan.
Vajaan 6200 jäsenen Siikalatvan seurakunta koostuu viidestä kappeliseurakunnasta, joissa kussakin on kirkko ja seurakuntatalo. Lisäksi on joukko muita kiinteistöjä: leirikeskus, pari kerhokotia ja muutama seurakuntatoimisto tai kirkkoherranvirasto.
Ovet voi avata
vapaaehtoinenkin
Kirkkoherran mukaan tiukasta taloustilanteesta voi seurata hyvääkin.
– Kun rahasta on tiukkaa, toimintaa on pakko miettiä uusiksi. Esimerkiksi suntioiden ei aina ole järkevää lähteä avaamaan ovia toiselle puolelle seurakuntaa, jos sen voi hoitaa vapaaehtoinen seurakuntalainen.
Siikalatvalla matkaa Rantsilan Mankilankylältä Pyhännän Tavastkengän perukoille tulee yli 100 kilometriä.
Jatkossa paikalliset kappelineuvostot saavat vastuulleen esimerkiksi avata ovia kerhoille, etsiä vapaaehtoisia rippileireille emännän avuksi ja suunnitella, miten jumalanpalveluksen saadaan hoidettua alttarikukat. Vapaaehtoisia etsitään myös sanoma- ja ehtookellojen soittajiksi.
– Kun kappelit saavat enemmän vastuuta, paikalliset ihmiset voivat kokea seurakunnan enemmän seurakuntalais- kuin työntekijälähtöiseksi ja innostua tekemään entistä enemmän omiakin ehdotuksia. Rahapula voi koitua lopulta siunaukseksi, Luokkala näkee.
Toimintakulttuurin iso muutos vie aikansa, Luokkala tietää.
– Mitään päätöksiä ei kuitenkaan runnota läpi. Toimintaa tehostetaan yhdessä miettien ja päättäen.
Jumalanpalvelusten määrään ei näillä näkymin ole tiedossa muutoksia.
Sunnuntain jumalanpalvelus pidetään viidestä kirkosta kolmessa kiertävän vuorolistan mukaisesti.
MINNA KOLISTAJA