Innostus ja sitoutuminen ovat pienten paikkakuntien vahvuuksia yv-keräyksessä
Pienet seurakunnat nousevat vuodesta toiseen Yhteisvastuukeräyksen parhaimmistoon, kun mitataan keräystulosta seurakunnan jäsentä kohti.
Esimerkiksi vajaan 1500 jäsenen Rautavaaran seurakunta keräsi viime vuonna 6,41 euroa jäsentä kohti ja alle 2500 jäsenen Puolangalla keräystulos oli 3,98 euroa per jäsen.
Viidenkymmenen parhaan seurakunnan listalla on 900–5500 jäsenen seurakuntia, joilla kaikilla keräystulos jäsentä kohti nousee yli 2,20 euron. Maan keskiarvo jää alle euroon.
Yhteisvastuun keräysjohtaja Tapio Pajunen tiivistää hyvän tuloksen reseptin kahteen sanaan:
– Innostuminen ja sitoutuminen, niiden ympärille hyvä tulos syntyy.
Hyvä potti edellyttää, että seurakunnassa on yv-keräyksestä innostunut ihminen, joka kykenee innostamaan myös muita.
Hyvää tulosta tekevissä seurakunnissa keräyksessä toimii vuodesta toiseen sama ydinporukka. Usein seurakunnassa on sitouduttu keräykseen laajasti, diakoniatyöntekijästä kirkkoherraan.
– Sillä on eroa, nähdäänkö yv-keräys vain jonakin ylimääräisenä tehtävänä, joka pitää suorittaa vai pidetäänkö sitä osana kristittynä elämistä – helppona keinona toteuttaa Jeesuksen käskyä apua tarvitsevan lähimmäisen auttamisesta, Pajunen vertaa.
Isojen ja pienten seurakuntien lähtökohdat määrittyvät osin myös ulkoapäin.
– Isoilla paikkakunnilla on paljon tarjontaa, joka kilpailee ihmisten vapaa-ajasta. Pienillä paikkakunnilla on helpompaa rakentaa yv-keräyksestä yhteisön oma tapahtuma.
Haiti keräsi historian
suurimman potin
Vaikutusta valtakunnalliseen lopputulokseen on toki vuosittaisilla auttamiskohteillakin.
Tähän asti suurin keräystuotto saatiin vuonna 2010. Maanjäristyksen kokeneen Haitin katastrofin suuruus puhutteli lahjoittajia.
Joskus keräys tuottaa enemmän muuta hyvää kuin euroja.
Vuonna 2014 yv-keräyksen kotimaahan jäävällä osuudella kehitettiin saattohoitoa.
– Euroina mitaten tulos oli vain kohtuullinen, mutta kampanjan laaja näkyvyys synnytti kansanliikkeen saattohoidon edistämiseksi.
Yhteisvastuun tämänvuotisesta kotimaankohteesta Pajunen on saanut paljon kiittävää palautetta.
Pajusen mukaan niin rivikansalaisilta, järjestöjen edustajilta kuin kirkon työntekijöiltä on tullut kiitosta, että kirkko tarttuu ihmiskaupan uhrien tilanteeseen.
– Esimerkiksi kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla on suuri riski joutua ihmiskaupan kouriin. Epätoivoiset ihmiset tulevat helposti hyväksikäytetyiksi.
– Aina ei voi olla ”pullantuoksuinen helppo kohde”. Keräyksellä on tärkeä tehtävä tehdä näkyväksi piilossa olevaa hätää.
Vaikeuksissa oleva
huomaa muiden hädän
Yhteisvastuukeräyksen organisaatio selvittää säännöllisin väliajoin ihmisten motiiveja lahjoittaa.
Parasta on, jos keräyskohde tulee lähelle ihmistä joko maantieteellisesti taikka omaa tai läheisen elämäntilannetta sivuten. Pajusen mukaan on myös niin, että itse vaikeuksissa olevat ymmärtävät paremmin toisia avun tarpeessa olevia.
– Kun takavuosina muutamilla paikkakunnilla lakkautettiin kokonaisia tehtaita ja paljon ihmisiä jäi työttömiksi, näiden paikkakuntien yv-tulos ei laskenutkaan vaan nousi.
Selvitetty on myös sitä, miksi joku ei osallistu Yhteisvastuukeräykseen.
– Itsestään selvä mutta yllättävä vastaus on, että kukaan ei ole tullut pyytämään rahaa! Ihminen ei ollut kohdannut yv-kerääjää.
Yhä suuremmaksi ongelmaksi nousee myös käteisen rahan katoaminen.
– Pienillä paikkakunnilla ihmiset osaavat paremmin varautua ja varata käteistä, kun tietävät mihin aikaan tuttu kerääjä yleensä kiertelee.
MINNA KOLISTAJA
Millaisia ajatuksia juttu herätti?
Kommentoi ja anna palautetta täällä
Tyrnävällä kierretään yhä ovelta ovelle
Yv-keräyksen valtakunnallisesta tuotosta liki puolet saadaan kokoon lipas- ja listakeräyksillä. Tuottoisinta on lipaskeräys.
Esimerkiksi Tyrnävällä kerääjät kiertävät vielä ovelta ovelle.
– Lista- ja lipaskerääjiä on 40–50. Silti jää muutama alue, joille ei ole löytynyt kerääjää, sanoo diakoniatyöntekijä Riitta Pesonen.
Lappilainen Pello on keikkunut Suomen 50 parhaan seurakunnan kärkitiloilla jo vuosia.
– Hyvään tulokseen vaikuttaa varmaan pellolaisten hyvä tahto ja ymmärrys auttamisen tarpeesta, olemmehan itsekin saaneet apua sotavuosina, arvioi seurakunnan luottamushenkilö ja yv-ryhmään kuuluva Kaisu Laitamaa.
– Perinteetkin kai vähän velvoittavat. Lisäksi monilla pellolaisilla on myönteinen suhtautuminen seurakuntaa kohtaan, Laitamaa erittelee.