Armollista yhteisöllisyyttä voi olla se, että mökötetään yhdessä
Ihmisen identiteettiä määrittää liikaa se, mitä ansiotyötä hän tekee. Kun ihminen kertoo koulutuksestaan ja paljastaa ammattinsa, hänen persoonastaan tehdään pitkälle meneviä johtopäätöksiä – jopa arvioidaan, voiko hänen kanssaan ystävystyä.
Lokerointi tapahtuu usein liian nopeasti: ihmisiin ei edes vaivauduta tutustumaan kunnolla.
Näin todetaan Karjasillan #teesit2017 -keskustelupaneelissa.
– Mutta onneksi nuori sukupolvi katsoo asioita toisin. He eivät löydä identiteettiään pelkästään työstä, kommentoi oululainen kunnallisvaaliehdokas Marjo Kemppainen (vihr).
– Minä kerron ylpeänä sen, että olen tällä hetkellä määräaikaisessa työssä osa-aikaisena, paljastaa kunnallisvaaliehdokkaaksi ryhtynyt Laura Huhtala (kd).
Keskustelupaneelissa puolueiden ehdokkaat kertoivat näkemyksiään, miten Oulua tulisi kehittää, jotta oman paikan löytäminen ja kokemus armosta olisivat mahdollisia.
Tilaisuus on reformaation merkkivuoden ja Suomi100-juhlavuoden tapahtumia. Kahta juhlaa yhdistää teesi Yhdessä – Armo on sitä, ettei jää yksin.
Vallatkaa
kirkko!
Paneelin yksi keskustelunaihe on yhteisöllisyys: miten sitä voitaisiin Oulussa lisätä? Hilkka Haaga (vas.) kysyy kärjistäen, onko oululainen yhteisöllisyys muutakin kuin sitä, että somepalstoilla haukutaan yhdessä poliitikkoja.
Haagan kokemuksen mukaan aktiiviset ihmiset yleishyödyllisessä toiminnassa ovat usein samoja. Mukaan pitäisi saada enemmän ihmisiä. Mahdollisuuksia kaupungissa riittäisi.
Paneelin kommentaattorina toiminut Tuiran seurakunnan pastori Helena Paalanne pahoittelee, että niin moni ihminen näkee seurakunnan olevan jossakin muualla eikä miellä itseään osaksi sitä.
– Seurakunta olemme me jokainen. Jos joku haluaa, että kirkossa järjestetään mieluinen tapahtuma, haluan sanoa: tervetuloa tekemään sellaista.
– Vallatkaa seurakunnat, tehkää vallankumous, Paalanne yllyttää.
Yhteisöllisyyttä
on tarjolla
Krista Inkala (ps.) sanoo toivovansa, että oululaiset tulisivat sankoin joukoin yhteen muulloinkin kuin kärppäjuhlintaan. Katja Koskinen (kok.) muistuttaa, että Oulussa on paljon isoja tapahtumia, kuten Qstock-festivaali, jonka onnistumiseksi tarvitaan yhteistä tekemistä.
Ehdokkaat ovat itse kokeneet yhteisöllisyyttä eri paikoissa. Kari Vuollon (kesk.) mielestä seurakunnassa riittää tekemistä kaikille kykyjen ja innon mukaan. Laura Huhtala ihastelee sitä, että asukastuvalla otettiin hänet niin hyvin vastaan. Marika Mattila (sd) puhuu oululaisen järjestötalo Kumppanuuskeskuksen puolesta.
Ehdokkaat painottavat, että yhteiskunnan käytännöt eivät saisi sulkea ikäihmisiä omiin koteihinsa. Ihanne mahdollisuudesta olla omassa kotona mahdollisimman pitkään on hieno, mutta moni vanhus saattaisi voida paremmin muiden senioreiden joukossa. Ikäihmisten asumiseen tarvitaankin vaihtoehtoja.
RKP:n ehdokas Ulla Kokkonen toteaa, että aina on joku, joka kokee pahoilla mielin, ettei kuulu joukkoon. Silloin olisi tärkeää, että voisi edes murjottaa yhdessä jonkun toisen kanssa.
Paimenen
työ sytytti
Ehdokkaiden keskuudessa syntyy yksimielisyys siitä, että oman paikan löytymiseksi yhteiskunnassa tarvitaan nuorille korkeakoulujen lisäksi riittävästi muita opiskelumahdollisuuksia, esimerkiksi oppisopimus.
– Jotta ammatillinen koulutus houkuttaisi, eri aloja, kuten käsityöammatteja, pitäisi arvostaa nykyistä enemmän. Arvostus tuo motivaatiota hankkiutua mieleiselleen alalle, Katja Koskinen sanoo.
Paneelin vetäjä Pekka Mikkola muistuttaa, että vielä 1960-luvulla ammattien arvostusta selvitellessä pahnan pohjimmaisena oli paimen. Kun metsähallitus haki tänä vuonna eri puolille Suomea paimenviikoille työntekijöitä, hakemusten määrä oli lähes 5 000. Määrä kasvoi reilusti edellisvuodesta.
Yleisöön kuuluva Maiju Kaajakari kertoo paneelin jälkeen, ettei tullut paikalle löytääkseen hyviä ehdokkaita kevään vaaleissa. Kaajakarin houkutteli tilaisuuteen pohdinta armosta, siitä, miten jokainen voisi olla tykönään parempi lähimmäinen.
RIITTA HIRVONEN