Armo on tilaisuus, jonka voi käyttää tai jättää käyttämättä, Taru Hallikainen sanoo
Joka päivä on armo uus.
Armon aurinko paistaa meille jokaiselle.
Ole armollinen itsellesi.
Herra, armahda!
Sana armo vilahtelee ihmisten puheissa usein. Kun oululainen Taru Hallikainen kohtasi armon kokemuksia omassa elämässään, hän halusi selvittää, mitä armo merkitsee muille. Hallikainen ryhtyi haastattelemaan asiasta eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.
Keskustelujen pohjalta rakentui vastikään julkaistu kirja Armon kintereillä. Armon mysteeri ei selvinnyt kirjan syntyprosessin aikana, mutta monenlaisia puolia siitä paljastui.
Kirjailijasta ei tullut
armon spelialistia
Taru Hallikainen ei lähtenyt kirjoittamaan kirjaa asiantuntijana. Hän korostaa, ettei ole kirjan ilmestymisen jälkeenkään armon asiantuntija.
Myös kirjaan haastatellut henkilöt puhuvat armosta oman kokemuksensa, eivät oppineisuuden pohjalta.
Hallikainen mietti pitkään kirjan muotoa kunnes päätyi tekemään haastattelukirjan. Hän ei tiennyt etukäteen, että kirja julkaistaisiin reformaation merkkivuonna 2017. Kirjailija ei ollut tietoinen kirkkojen viettämästä merkkivuodesta eikä siitä, että juhlaa vietetään Armoa 2017! -tunnuksen alla.
Nyt Hallikaisen tuoreen kirjan kannessa komeilee reformaation merkkivuoden tunnus, ja teos on esitelty tapahtuman verkkosivuilla.
Hallikainen haluaa, että armo ja armosta puhuminen on maailmankatsomuksesta riippumatta kaikkien oikeus ja jokaisen ulottuvilla. Vaikka tämä lähtökohta oli selvä, häntä arvelutti silti tarttua aiheeseen. Armon käsitteellä on niin selkeästi uskonnollinen status.
Epäilys, onko hänestä kirjoittamaan armosta, oli melkoinen, vaikka aihe eli mielessä vuosikausia.
Armo on
itsensä löytämistä
Taru Hallikaisen mukaan monessa tapauksessa armon kokemus kietoutuu kysymykseen, kuka minä olen. Armo liittyy identiteettiin ja itsensä löytämiseen.
Hallikainen mainitsee syksyllä kuolleen Aki Hintsan, ortopedin ja urheilulääkärin, joka tuli tunnetuksi muun muassa formulatähtien lääkärinä. Hintsa kehitti oman hyvinvointifilosofian, jossa hän esitti asiakkaille kolme kysymystä. Yksi niistä oli: Kuka sinä olet?
– Kun luin Hintsan artikkelia netistä, huomasin seuraavan asian: kun ihminen on kosketuksissa itseensä, hän tavoittelee ja tavoittaa myös armoa. Armo on tilaisuus, jonka voi käyttää tai jättää käyttämättä. Etsiväkään ei sitä välttämättä löydä.
Armo on riski. Riski pitää uskaltaa ottaa ja luottaa.
– Armo on hyvin henkilökohtainen asia. Armon kokemus on ainutlaatuinen, uniikki. Jokaisen ihmisen kokemus on erilainen, mutta jokaisen kulloinenkin kokemus on ainutlaatuinen. Armo on räätälöity lahja.
Armo on
myötätuntoa
Armoon liittyy Hallikaisen mukaan keskeisesti käsite itsemyötätunto. Kun ihminen ensin hellittää ankarasta ja vaativasta suhtautumisesta itseensä, johtaa se myötätuntoon toisia ihmisiä kohtaan.
Tämä voi näkyä perhe-elämässä suhteessa puolisoon, lapsiin tai vanhempiin ja työelämässä esimerkiksi siinä, miten suhtautuu työtovereihinsa tai asiakkaisiin.
Armo voi olla myös periksi antamista, jättäytymistä toisten avun varaan, heittäytymistä. Taru Hallikainen kertoo, että monilla armon kokemus liittyi omassa elämässä vaikeuteen tai kriisiin, mutta ei suinkaan kaikilla.
– On oltava myötätuntoinen myös omaa kärsimystä kohtaan. Oma ahdistus ja itseinhokin kaipaavat myötätuntoa. Itseään kohtaan ei kannata olla ankara, hän muistuttaa.
Armo on
rajoja
Monet ihmiset ihailevat enkeleitä, kauniita olentoja, jotka ovat rajattomia.
– Ihmisillä tuntuu olevan kaipuu olla rajattomia kuten enkelit ja tehdä suuria ihmetekoja, kirjailija toteaa.
– Emme haluaisi hyväksyä rajallisuuttamme ja sitä, että rajat ja säännöt ovat meille tärkeitä oman hyvinvointimme kannalta.
Työpaikoilla saattaa olla ihminen, joka ei osaa tehdä rajoja itselleen vaan haluaa aina suorittaa kaiken mahdollisen ja enemmänkin. Hän alkaa odottaa samaa myös muilta. Tämä johtaa pysyvään epätasapainoon työyhteisössä.
Rajaaminen, kyky sanoa “ei”, on olennainen asia armon kohtaamisen kokemuksessa, Hallikainen sanoo. Turhasta järkeilystä ja järjestämisestä luopuminen on myös armollista.
Armo voi tulla elämässä esille sattuman kautta. Sattuma on Jumalan salakieli. Tämän Taru Hallikainen sai kuulla kulkiessaan armon kintereillä.
Armo on
yhteyttä
Kirjaa kootessaan Hallikainen havaitsi, että armossa on kyse myös yhteydestä ja kommunikaatiosta.
– Vaikka olen puheviestinnän ammattilainen, tämä asia ei ollut tullut mieleeni ennen kuin haastateltavat ottivat sen esille.
Yhteys itseen, toisiin ihmisiin, luontoon, Jumalaan tai maailmankaikkeuteen olivat asioita, jotka nousivat aina uudelleen kuvaamaan armon kokemusta.
Taru Hallikainen hämmästyi kirjaa tehdessään, kuinka valmiita ihmiset olivat purkamaan omia armon kokemuksiaan avoimesti. Armolle on tarvetta ja tilausta, se on pinnalla, hän päätteli.
Kun ajan henki vaikuttaa olevan kova ja armoton, ihmiset hakevat ja etsivät armoa: he kaipaavat armahdusta elämäänsä.
– On ollut valtavan hienoa huomata, että armo on jatkanut vahvistumistaan haastateltavien elämässä, kun olemme keskustelleet pari–kolme tuntia ja olleet sitten uudestaan yhteydessä, kirjailija ihastelee.
MARJO BALOGUN