Oulun kansainvälisen työn pastori Arpàd Kovács vieraili maanantaina teltalla tapaamassa irakilaisia turvapaikanhakijoita.

Huoli ihmisten kohtalosta toi mielenilmaisuun

15.3.17

Oulun Rotuaarilla järjestettiin viime lauantaina 11.3. tukimielenosoitus Helsingissä pidempään jatkuneelle Right To Live – Oikeus elää -mielenosoitukselle.

Tapahtuman jälkeen Rotuaarin teltalle jäi turvapaikanhakijoita – pääosin Irakista. Vielä tiistaiaamuna he olivat paikalla ja viesti päättäjille kuului: Irak ei ole turvallinen maa! Älkää lähettäkö meitä kuolemaan!

Miksi ihmiset vastustavat Suomen tämänhetkistä pakolaispolitiikkaa?

 

”Emme ole täällä rahan takia”

Suomessa puolitoista vuotta ollut Irakin kirkukilainen Goran, 37, painottaa, ettei hänen kotimaansa ole turvallinen.

– Pelkäämme, että meidät palautetaan Irakiin. Kuolemme ehkä huomenna. Vaimoni ja minun elämä on täällä. Olen ollut työssä Suomessa pizzeriassa, olemme olleet aktiivisia kumpikin.

– Vaimoni työskentelee Heikinharjun vastaanottokeskuksessa ja välillä maksamme itse vuokraa asumisestamme siellä. Työni on sesonkiluontoista, kesällä sitä on enemmän.

– Emme ole Suomessa ruoan ja rahan takia, vaan pysyäksemme hengissä. Etsimme normaalia elämää, kuten suomalaisetkin. Olemme sunneja ja meillä on ongelmia shiiojen kanssa.

– Maahanmuuttoviraston (Migri) mukaan paikka, missä ei ole pommeja, on turvallinen. Se ei auta, jos Suomesta käy muutamia ihmistä Irakissa toteamassa tilanteen paikan päällä. He eivät tunne paikan kulttuuria ja sitä mitä siellä oikeasti tapahtuu.

– Migri on antanut vääriä päätöksiä, siellä on paljon uusia työntekijöitä käsittelijöinä ja tulkkeina. Päätökset tehdään pienellä tiedolla. Turvapaikanhakijoiden asioihin pitäisi paneutua paremmin.

 

”Inhimillisyyttä on oltava enemmän”

Vuokko Vänskä tuli paikalle vaikuttaakseen suomalaispäättäjiin.

– Päätösten käsittelyä koskevia säännöksiä ja niitä koskevia tulkintoja on kiristetty niin, että turvapaikanhakijoilla ei ole oikeusturvaa systeemissä, jota he eivät tunne. Nykyinen linja ei kunnioita kansainvälisiä sopimuksia.

– Toivon, että päättäjät ottavat inhimilliset seikat huomioon, muuttavat päätöksentekoa ja mahdollistavat epäinhimillisissä oloissa elävien jäämisen Suomeen. Haluan, että Oulu ja lähikunnat ottavat rohkeasti väljemmät linjaukset muutamien muiden paikkakuntien tavoin ja auttavat täällä jo olevia turvapaikanhakijoita, joille paluu kotimaahan ei ole mahdollista.

– On absurdia, että koventunut ilmapiiri ja tulijoita kohtaan koetut pelot voivat vaikuttaa siihen, että turvattomuutta ja hengenvaaraa kotimaassaan kokeneiden kokemuksia ei oteta tosissaan.

– Olen puoluepoliittisesti passiivinen ihminen, mutta kannustan jokaista katsomaan vaalikoneista ehdokkaakseen ihmisen, jolla on tässä suhteessa arvot kohdallaan. Tavallisten suomalaisten kautta voidaan vaikuttaa poliittiseen koneistoon ja tehdä korjausliike.

 

”Tarkkuus kuuluu päätöksentekoon”

Tulkin töitä Suomessa tekevä Yaasmin Mahamed Huseen haluaa antaa tukensa turvapaikanhakijoille.

– Ihmisiä ei saisi palauttaa ilman heidän lupaansa, päätöksiä tehdessä pitäisi olla tarkka. Kaikki tietävät, että yksityiskohtia ei katsota tarpeeksi, koska halutaan saada nämä ihmiset ulos maasta. 

 

”Suomen linja ei ole yhteneväinen YK:n kanssa”

Vastaanottokeskuksen entinen työntekijä Mona Hyvärinen pitää tärkeänä, että maahanmuuttoviraston vääriin negatiivisiin päätöksiin tehtäisiin korjauksia.

– Monilla, joilla on negatiivinen päätös, on sellainen tilanne, etteivät he pysty palaamaan. Pakkopalautukset pitäisi lopettaa. Suomen linja on erilainen kuin Yhdistyneiden kansakuntien linja.

 

 ”Vaatimukset ovat liian kovia”

Sira Moksi pitää tärkeänä sitä, että mielenosoituksessa on mukana kantasuomalaisia.

– Ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia loukkaavat epäloogiset päätökset ovat kohtuutonta. Mikään ei riitä Migrille. Vaatimukset turvapaikan saamisen suhteen ovat käsittämättömiä.

– Päätöksenteossa pitäisi toimia inhimillisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Pitäisi myös muistaa, että maailma murenee allamme: oma hyvinvointimme ja maamme niin sanottu vakaus on haurasta. Kuka auttaa – ja auttaako kukaan – jos suomaisille tulee hetki, että meidän on lähdettävä pakoon muihin maihin?

 

”Luulin ennen, ettei turvallista maata olekaan”

Somalialainen Halimo on huolissaan erityisesti naisten turvallisuudesta.  

– Tulin Suomeen, koska Somaliassa ei ollut turvallista. Siellä hallitsee (ääri-islamilainen) al-Shabaab. He pyytävät nuoria työskentelemään heille. Minun veli tapettiin ja myös yksi sisko kuoli. Äiti pakeni seitsemän vuotta sitten, enkä tiedä, missä hän on. Myös mieheni vietiin.

– Minulla ei ole suomalaisia ystäviä, mutta käyn Tyttöjen talolla, jossa on yksi Johanna, joka on kuin äiti minulle. Olen yksin täällä ilman perhettä, ilman miestä. Isot ongelmat kotimaassani saivat minut tulemaan tänne.

– Ennen kuin tulin Suomeen luulin, että kaikki maailman maat ovat turvattomia. En aiemmin tiennyt, että sellaista turvaa ja vapautta kuin Suomessa on, voi olla olemassakaan. Olen saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen ja pyydän vain, että Suomi antaa myönteisen päätöksen. En voi mennä takaisin. En puhu vain omasta puolestani. Kaikilla mielenosoituksessa ja vastaanottokeskuksessa olevilla naisilla on suuria ongelmia kotimaissaan.

 

”Pakkopalautuksille stoppi”

Irakilainen Fardos vaatii pakkopalautuksien lopettamista.

– Olen mielenosoituksessa, koska toivon, että maahanmuuttovirasto lopettaisi kielteiset päätökset ja pakkopalautukset. Perheeseemme kuuluu myös 17-vuotias poika. Meillä ei ole Irakissa tulevaisuutta.

– Olen saanut kielteisen päätöksen ja toivon, että se muutettaisiin. Irakiin palauttaminen pelottaa. Suomalaiset vapaaehtoiset ja vastaanottokeskus ovat auttaneet meitä paljon. Ainut ongelma tällä hetkellä on kielteinen turvapaikkapäätös. 

 

”Miksi Suomi ei suojele irakilaisia?”

Irakilainen Nesrim haluaa sanoa, että moni turvapakanhakija tahtoisi vain ryhtyä töihin Suomessa.

– Amerikkalaiset tappoivat Irakissa kenraalimieheni. Läksin poikani kanssa Syyriaan pakoon 2006. Olimme Syyriassa vuoteen 2013, kunnes siellä alettiin sotia. Yritin palata Irakiin, jossa toimin opettajana.

– Meitä on vastaanottokeskuksessa yhdeksän irakilaista perhettä, ja kaikki ovat saaneet kielteiset päätökset. Miksi Suomi ei enää anna humanitaarista suojelua irakilaisille, vaikka jotkut yksittäiset afgaanit ja somalit ovat sitä vielä saaneet?

– Suomi hyötyisi meistä eikä meille tarvitsisi antaa rahaa, vaan tekisimme töitä.

 

”Poliittiset paineet vaikuttavat”

Oulun seurakuntien kansainvälisen työn pastori Arpád Kovàcs tuli paikalle, sillä hän uskoo, että kielteisiä päätöksiä tehdään Maahanmuuttovirastossa poliittisen paineen alla.

– Siksi kielteisiä päätöksiä pitää palauttaa takaisin Migriin.

LAILA VAINIO
RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 9/2017