Huhuu, ollaanko täällä kotona?
Lumijokinen Salme Tornio kopistelee kenkiään huhuillessaan Irma ja Juhani Hemmilän kodin eteisessä.
Paikka on tulijalle tuttu. Kyläilystä sopiminen etukäteen alkaa olla myös maaseudulla tapana, mutta tähän kotiin uskaltaa tulla ilmoittelematta.
Salme Tornio kilistelee valkoista keräyslipastaan sisään tullessaan: naapurista on lähdetty kyläilemään Yhteisvastuukeräyksen lipas mukana.
Talon asukkaat ottavat tulijan vastaan ystävällisesti. Vuosia sitten vammautunut Irma Hemmilä makaa sängyssä ja hymyilee sydämellisesti. Vieraat eivät ole harvinaisuus tässä kodissa, jossa kiireen tuntu kaikkoaa nopeasti.
– Meille on matala kynnys, ihmisiä piipahtaa yllättäen. Kahvit juodaan ja jutellaan ajankohtaisista asioista, Hemmilä kertoo tulijoille talon tavoista.
Keittiöstä kuuluu kahvinkeittimen pörinä, leivinuunissa räiskyvät puut kovassa tulessa. Juhani Hemmilä tuo naapurinsa lippaaseen omat euronsa.
Yhteinen nauru
yhdistää
Lumijoen Hirvasniemen asukkaat kehuvat kyläyhteisönsä elämää.
– Täällä on hyvä henki. Muutin tänne yli 50 vuotta sitten ja olin saman tien kuin kotonani, Irma Hemmilä kertoo.
– Ei täältä ole muualle ikävä. Kyläilemistä vielä harrastetaan, mutta taloihin joissa on navetta, tahtoo tulla soiteltua etukäteen, ettei vain lennähdä sisään ja keskeytä työn tekoa, vieras juttelee.
Yksi ilonaihe kylällä on yhteisesti rakennettu kylätalo HirvasAreena, jossa on ollut viime vuosina perin lennokasta toimintaa, kuten Salme Tornion ja hänen naapurinsa kirjoittamia näytelmiä. Yhdessä hupatteleminen on tärkeää.
Vieraalla ja talonväellä riittää puhetta myös vakavammista aiheista. Juhani Hemmilä näyttää Salme Torniolle Kotimaa-lehdestä juttua yhteisestä tuttavasta: lumijokisesta Liisa Kingmasta, joka auttaa afgaanitaustaisia turvapaikanhakijoita.
Auttamistyöstä ajatellaan tässä kodissa hyvää.
– Jos laittaa itsensä pakolaisten asemaan, sydän aukeaa helpommin. Osien vaihtamista on hyvä pohtia. Lumijoellekin mahtuisi kansainvälistä elämää. Nykypäivän nuoret eivät taida enää oudoksua erilaisuutta, naiset pohtivat.
Hyville ajatuksille
on tarvetta
Irma Hemmilän liikkumisessa on rajoitteita mutta ajatus virtaa vapaasti. Hemmilä löytää elämästään monia kiitoksen aiheita koettelemusten jälkeenkin.
– Kun elämästä jotakin otetaan, jotakin muuta annetaan tilalle. Tyhjää astiaa ei ole, jollakin se täyttyy, hän kuvailee kokemustaan elämästä.
Irma Hemmilälle astia on täyttynyt mahdollisuudella rukoilla, toivoa hyvää ja ajatella hyviä asioita.
Yksikin hyvä ajatus on suuri voima, hän kertoo näkemyksensä.
– Kun ajattelee hyvää toisista, itsellekin tulee hyvä olo. Kun ajattelee pahaa, tapahtuukin enemmän pahaa. Keskittyminen pahaan estää kokemuksen armosta.
– Minun elämäni on kantanut, vaikka vammauduin. Lopulta sittenkin hyvä on voittanut huonon, Irma sanoo vierailleen.
Hyviä ajatuksia riittää myös tuntemattomille ihmisille. Heille saattaa syntyä keskellä yötä jopa kirje, rukouksiin heidät ainakin liitetään.
Ihmisten kohtalot koskettavat Irma Hemmilää.
Työ jää
aina kesken
Salme Tornio palaa kotiinsa puolen kilometrin päähän. Kotitien päässä on useampi rakennus. Yhdessä niistä asuu Tornion perheen poika, joka jatkaa vanhempiensa jälkeen perunan ja viljan kasvattamista tilalla.
Salme Tornio ja hänen puolisonsa Jouni istuvat omassa kodissaan ja kertovat omista työvuosistaan maatilalla.
Työtunneista ei kannattanut pitää lukua erityisesti perunanviljelyn sesonkiaikoina. Silloin työaikaa lisättiin päiviin enemmän kuin nykyhallituksen kilpailukykysopimus konsanaan.
Jouni Tornio saattaa maksaa työvuosistaan tällä hetkellä kovaa hintaa, niin hän arvelee itse.
– Käyn apumoottorilla, hän viittaa sydämentahdistimeensa.
– Lääkäri sanoi kerran minulle, että ihmisen pitäisi ymmärtää, ettei hän ole robotti. Minä en sitä ymmärtänyt. Pöhkö olen ollut. Sanoin aina kiirehtiessäni, että haudassa on aikaa levähtää. Niin oli lopulta käydä, kun noutaja kävi lähellä.
– Nyt näen, ettei maailmaa saa tekemällä valmiiksi. Vanha, purkamaton navetta pihamaalla muistuttaa, että työt jäävät aina kesken, Jouni Tornio osoittaa ikkunasta vanhaa puista rakennusta.
Rankat kokemukset perheessä synnyttävät puolisoiden yhteisen huokauksen:
– Kun elämä pysyisi tällaisena kuin se on nyt! Nyt on ok, nyt on hyvä. Kovin pienistä asioista ei pidä valittaa.
”Seurakunnassa minun
on hyvä olla”
Salme Tornio kertoo, että hänellä on seurakunnassa hyviä harrastuksia, kuten kuorolaulu ja vastuunkanto messutiimissä.
– Seurakuntaan saan mennä omana itsenäni. Saan tehdä mutta voin myös vain olla siellä. Kuorossa minulla on mahdollisuus toteuttaa itseäni. Ehdin usein jo odottaa keskiviikkoisia harjoituksia.
– Myös messutiimissä meillä on mahdottoman mukava porukka. Yksi murjaisee vitsin, toiset nauravat. Sitten taas vakavoidumme.
Lumijoen seurakunnassa työntekijät toimivat yli totuttujen rajojen: kirkkokahvilla nautitaan usein suntion leipomaa pullaa, Salme Tornio ihastelee.
Rajojen rikkomista varmaan tämänkin: kirkkoherra Markku Tölli uskaltaa saarnoissaan viljellä huumoria. Jumalanpalveluksissa ollaan vakavia, mutta ei liian synkkiä.
Perunaa viljelee
nyt kolmas polvi
Perunan viljelyn Tornion tilalla aloitti aikoinaan Jouni Tornion isä, hän oli kylän ensimmäisiä perunankasvattajia.
Perunapellot ovat työmaa, joka vaatii tekijöiltä uskallusta ja kovaa panostusta. Jokainen kasvukausi on erilainen omine lämpö- ja sadeolosuhteineen. Perunan säilyttäminen on tarkkaa työtä, jotta arka kasvis ei vahingoittuisi.
Tornion tilalta viedään perunaa monta kertaa viikossa ympäri Oulun seutua ja kauemmaksikin. Autossa kulkee monen värisiä perunapusseja. Värien tarkoitus on helpottaa kuluttajaa oikeanlaisen perunalajin valinnassa.
– Kyllä viljelijän toive on, että kovasta työstä saisi palkkansa, Jouni Tornio sanoo eikä peittele harmia, joka tulee siitä, että kotimaisia kasviksia halpuutetaan kaupoissa.
– Hinnan alennus on myrkkyä tuottajille. Peruna on ilman halpuuttamistakin halpa ruoka, hän puuskahtaa.
Perunaa syödään Tornion omassa ruokapöydässä joka päivä. Kun monessa muussa perheessä se korvataan nykyisin pastalla ja riisillä, sellaista ei tapahdu perunanviljelijöiden keittiössä.
Pariskunnan oma lempimerkki perunalajikkeissa on lopulta yhtäläinen: Melody. Hyvä yleisperuna.
RIITTA HIRVONEN