On vaarallinen harhakäsitys ajatella, että kaikilla mielipiteillä on tai tulisi olla yhtä suuri arvo. Jos näin olisi, tieteestä ei olisi mitään hyötyä, eikä myöskään opiskelusta tai ylipäänsä mistään asiantuntemuksesta.
Kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia. Sanomisen painoarvo vaihtelee sanojan aseman ja roolin mukaan. Osalla ihmisistä on enemmän valtaa ja vastuuta kuin toisilla.
Nakkikioskilla huutelevan vastuu sanomisistaan on pienempi kuin valtakunnan poliitikon. Toisaalta poliitikon velvollisuuksiin kuuluu myös vastata sanomisistaan kansalle, nakkikioskin jonossa tähän ei ole tarvetta.
Mediaa syytetään aika ajoin tahallisesta valehtelusta tai jonkin asian ajamisesta toisen kustannuksella. Ajassa taaksepäin matkaamalla löytyykin hätkähdyttäviä esimerkkejä vaikkapa Neuvostoliiton myötäilystä tai sokeudesta natsiaatteen edessä.
Näin on siksi, että mediaa tekevät ihmiset. Ja ihminen on aina altis ideologisille ja muille vaikutteille.
Yksittäisten medioiden kohdalla tämä ei ole suuri ongelma, vaan ongelma on se, jos mediakenttä ei pääse elämään vapaasti ja korjaamaan itse itseään. Tämä toimii esimerkiksi niin, että jos joku lehti mokaa, toinen media voi kirjoittaa siitä. Tieto virtaa ja uudistuu.
Suomalaiset toimittajat, päätoimittajat mukaan lukien, ovat viime aikoina puhuneet ilmapiirin kiristymisestä. Median halveksunta on saanut aseman, jossa sitä pidetään täysin normaalina. Tämä on vaarallinen tie.
Valtaa käyttävän kuuluu sietää arvostelua ja altistua kritiikille. Kansanedustajan tai kirkollisen johtajan vapaus puhua sisältää vastaavasti velvollisuuden vastata sanomisistaan.
Tämä ei ole valintakysymys, vaan osa sivistyneen ja demokraattisen yhteiskunnan perusteita.
Kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia
29.3.17