Lattia täyttyy tunteista

15.3.17

Lattiakuvaillassa Raamatun kertomukset tulevat lähelle osallistujien omia kokemuksia

Pappi Maija Hyvönen nostaa pöydältä nipun ruskeita liinoja ja pyytää osallistujia levittämään ne lattialle. Osallistujat istuvat ringissä, kun piirin keskelle alkaa syntyä kuva.
  Tällä kertaa kuvaa tehdään Raamatun kertomuksesta, jossa Jeesus kehottaa olemaan kivittämättä aviorikoksesta tuomittua naista.
   Lattiakuva rakentuu nimensä mukaisesti lattialle erilaisista elementeistä: liinoista, kivistä, havunoksista, vedestä, helmistä, simpukankuorista ja vaikka höyhenistä.
   Kuvaa täydennetään sitä mukaa, kun käsiteltävänä oleva kertomus etenee. Usein kuvan osaksi tulee lopulta Kristus-kynttilä.

Koko perheen
harrastus

Lattiakuvan tekeminen on pedagoginen menetelmä, joka innostaa käyttämään aisteja. Kuva on mielikuva kuullusta ja kuvaa rakennettaessa käytetyille materiaaleille annetaan symbolisia merkityksiä.
   Materiaalit tuntuvat käsissä erilaisille. Joskus niihin saattaa liittyä myös tuoksuja.
   Lattiakuvamenetelmän on kehittänyt saksalainen Franz Kett. Hän halusi luoda päiväkoteihin uuden keinon antaa uskonnollista kasvatusta.
  Menetelmää voi kuitenkin soveltaa eri ikäryhmille. Hyvösen vetämissä Maikkulan lattiakuvailloissa toimii yhtä aikaa sekä aikuisten että lasten ryhmä.
   Yhteistä aihetta sovelletaan iän mukaan, molemmat ryhmät rakentavat omanlaisensa kuvat.
   – Kaiken ikäiset ovat tervetulleita mukaan. Perheellisille on kätevää, kun lapsille on samaan aikaan oma ryhmä. Ryhmässä voi nauttia yhteisöllisyyden tunteesta. Meillä on käynyt väkeä eri seurakunnista. Lähes joka kerta mukana on myös joku uusi, kertoo Karjasillan pastori Maija Hyvönen.

Parasta ovat
keskustelut

Maija Bolszak on käynyt lattiakuvahartauksissa perheensä kanssa alusta saakka. Välillä lapsia on ollut mukana kolme, mutta tällä kertaa matkassa on vain neljävuotias Eero.
   Bolszakin mukaan lattiakuvahartauden paras puoli on keskustelu. Kuvan rakentaminen on mielenkiintoista, se on myös vaihtelua perinteiseen hartauteen.
   Käsiteltävästä aiheesta päädytään usein puhumaan yleisesti tai sitä verrataan yhteiskunnassa menossa oleviin tapahtumiin. Lattiakuvamenetelmän tarkoituksena onkin saada ihmiset peilaamaan Raamatun tapahtumia omaan elämäänsä.
   – Lapsille on luontevaa pohtia kertomuksia omien kokemustensa kautta. Aikuinen miettii sitä paljon hankalammin.
   – Lapsi löytää suoran yhteyden esimerkiksi tuttuun tarinaan tai oman elämänsä tapahtumaan, kertoo lasten hartautta vetävä Karjasillan lastenohjaaja Mari Jääskeläinen.

Kivitys herätti
ajatuksia

Osallistujien käteen annettu kivi tuntuu raskaalta ja sileältä. Maija Hyvönen pyytää miettimään, miltä kivitettäväksi tuomitusta saattoi tuntua uhan alla.
   – Pelottavalta, kuuluu kommentti.
   Kiven heittäminen toista ihmistä kohti vaikuttaa hyytävältä käytännöltä.
   – Varmaan fariseuksetkin joutuivat välillä toimimaan vastoin oman sydämensä tahtoa, kun he noudattivat oppia, ryhmässä pohditaan.
   Lopulta kivet lasketaan osaksi lattiakuvaa.
   Seuraavaksi kaikki saavat käsiinsä kuivattuja ruusuja. Ruusu symboloi Jeesuksen toimintaa.
   Mitähän naiselle tapahtui kertomuksen jälkeen? Tuliko hänestä kivityksen välttänyt superstara vai oliko hän aina vain aviorikoksesta tuomittu nainen?
   Tätä ryhmä jää pohtimaan hartauden lopuksi.

PIRKKO PARTANEN

Maikkulan kappelissa on lattiakuvailtoja kerran kuussa. Samaan aikaan järjestetään hartaus sekä aikuisille että lapsille. Ilta päättyy yhteiseen iltapalahetkeen. Seuraavat hartaudet ovat keskiviikkoina 22.3. ja 26.4.

Artikkeli on osa lehteä 9/2017