Suomessa reformaatio henkilöityi Mikael Agricolaan, josta tehtiin esitys Kiimingin kirkkoon
– Reagoikaa tuohon, kun Paulus kiivastuu. Teidän pitää ottaa katsekontaktia. Tässä kohtaa voisi olla muutakin kuin naureskelua. Nyt teillä tuli repliikit vähän väärässä kohtaa. Otetaanpa uuestaan!
Kiimingin kirkossa on meneillään näytelmäharjoitukset. Tarja Kannus-Kivelä, toinen ohjaajista, ohjeistaa näyttelijäjoukkoa.
Suomen reformaation ajan tapahtumiin eläydytään nyt jo viidesti viikossa. Harjoitustahtia on kiristetty, jotta kaikki olisi valmista, kun näytelmää ensi viikolla esitetään.
Näytelmässä käydään läpi Mikael Agricolan lapsuutta, kouluaikaa Viipurissa, maisteriopintoja Saksassa sekä Venäjän-matkaa, jolta Agricola ei enää palaa kotiin.
Pentti Honkasen, Leena Tiaisen, Tarja Kannus-Kivelän, Mirja Aatsingin, Arja Nerkko-Runtin ja Pauli Niemelän työstämä käsikirjoitus on muovautunut reilun puolen tunnin mittaiseksi esitykseksi.
Näytelmää tekevien mielestä on ollut kiinnostavaa perehtyä siihen, millaista elämä oli 1500-luvulla.
Raimo Untolalla on näytelmässä kaksi roolia: teologi Martinus Teit sekä Ruotsin ensimmäinen luterilainen arkkipiispa Laurentius Petri.
– Piti ihan netistä lukea heistä tarkemmin, kun ei itse Agricolastakaan muista paljoa muuta kuin sen ABCkirian, Untola tunnustaa.
– Näytelmä antaa hyvän kuvan Agricolan kasvusta uskonpuhdistajaksi ja tuo esiin hänen persoonallisuuttaan. Ymmärrettävällä tavalla esiin tulee reformaation luonne ja merkitys, uskoo Kiimingin kirkkoherra Pauli Niemelä, joka itsekin esiintyy näytelmässä.
Näytelmä on seurakunnan isoin satsaus reformaation juhlavuoteen. Niemelän mukaan käsikirjoitus voidaan antaa Oulun muidenkin seurakuntien käyttöön.
Villasukkia ja
myllynkivikauluksia
Näytelmän puvustava Eija Keränen pyytää jokaista näytelmässä mukana olevaa etsimään isokokoiset harmaat villasukat. Ne puetaan kenkien päälle ja nyöritetään, siten nykyaikaiset kengät eivät pistä silmään muusta puvustuksesta.
Ajanmukaista vaatetusta on myös Agricolalle valmistuva muhkea myllynkivikaulus.
– Siihen on huvennut jo neljä metriä kangasta eikä se vielä edes riitä, Keränen sanoo.
Piispa, reformaattori,
raamatunsuomentaja
Suomelle Saksasta lähtenyt reformaatio antoi kansankielisen painetun kirjallisuuden ja kirjakielen.
Turun piispan palveluksessa työskennellyt Mikael Agricola perehtyi Martti Lutherin teologisiin näkemyksiin opiskellessaan 1530-luvulla Wittenbergin yliopistossa Saksassa.
Reformaation periaatteisiin kuului, että jokainen saa lukea ja kuulla Jumalan sanaa omalla äidinkielellään. Agricolakin ryhtyi kääntämään Uutta testamenttia ja tuli samalla luoneeksi pohjan suomen kirjakielelle.
Agricola oli tuottelias kirjoittaja: hän julkaisi 1543–1552 yhdeksän suomenkielistä kirjaa.
Ensimmäinen suomen kielellä julkaistu teos oli aapiskatekismus Abckiria vuonna 1543. Suomen kielen kirjaimiston lisäksi kirjasta löytyivät kristinuskon keskeisimmät tekstit ja opinkohdat, muun muassa kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous.
Rucouskiria Bibliasta ilmestyi vuonna 1544, Se Wsi Testamenti valmistui 1548. Vuonna 1549 Agricolalta ilmestyi uskonnollisten toimitusten käsikirja, jumalanpalvelusjärjestys sekä Jeesuksen kärsimyshistorian kuvaus. Vuonna 1551 julkaistiin psalmien kirja sekä osia profeettakirjoista. Vuonna 1552 ilmestyi vielä Haggain, Sakarjan ja Malakian kirjojen suomennos.
Agricolan käyttämä kieli pohjautuu lähinnä Varsinais-Suomen murteeseen, mutta se sai vaikutteita myös kreikasta, latinasta, saksasta ja ruotsista.
Yli puolet Agricolan luomista sanoista – muun muassa esikuva, hiippakunta, isänmaa, omatunto ja paikkakunta – ovat yhä käytössä.
MINNA KOLISTAJA