Pakolaisneuvonta antaa oikeudellista apua ja neuvontaa turvapaikanhakijoille, pakolaisille ja muille ulkomaalaisille. Yhdistyksellä on toimistot Helsingissä ja Oulussa.
– Olemme sekä lakiasiaintoimisto että kansalaisjärjestö, kertoo tiedottaja Sanna Rummakko yhdistyksen toiminnasta.
Juristin apua tarvitaan esimerkiksi perheenyhdistämisluvan ja erilaisten oleskelulupien hakemisessa sekä valitusten laatimisessa.
– On tärkeää, että ihmisillä on oikeusturva. Jos päätös on tehty väärin, siihen pitää voida hakea muutosta hallinto-oikeudelta, Rummakko korostaa.
Yhdessä tekemisessä
on voimaa
Pakolaisneuvonnassa tiedetään, että verkostoitumalla kotimaassa sekä ulkomailla saa enemmän aikaan.
– Pyrimme saamaan järjestöt ottamaan yhdessä kantaa. Edelliskerran näin tehtiin viime marraskuussa, kun 25 järjestöä – joukossa muun muassa Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Unicef ja Ensi- ja turvakotien liitto – vetosi Suomeen otettavien kiintiöpakolaisten määrän nostamiseksi.
– Kiintiöpakolaiset ovat hankalimmassa asemassa olevia, he, jotka ovat asuneet vuosia pakolaisleireillä, Rummakko tietää.
Pakolaisneuvonnan asiakkaissa on myös ihmiskaupan uhreiksi joutuneita ulkomaalaisia. Kevään Yhteisvastuukeräyksen kautta saatavilla varoilla lisätään tietoisuutta ihmiskaupasta ja tuetaan järjestön lakimiesten työtä.
– Varoja käytetään esimerkiksi siihen, että lakimies voi tavata ja avustaa asiakasta tapauksen selvittämisessä juridisin keinoin.
Ihmiskaupan torjumisessa yhteistyökuviot ovat vasta muotoutumassa.
– Ihmiskaupan uhrit ovat ekstrahaavoittuvassa asemassa, Rummakko sanoo.
Pakolaisneuvonnassa
on osaamista
Koska Pakolaisneuvonnassa on suoria kontakteja Suomeen saapuneisiin turvapaikanhakijoihin, heillä on myös hyvin tietoa ulkomaalaisasioihin liittyvästä lainsäädännöstä ja sen vaikutuksista ihmisiin.
Pakolaisneuvonnan yksi tehtävä onkin antaa lausuntoja lakialoitteisiin. Järjestön toimintaa on myös faktantarkistuspalvelut medialle.
– On tärkeää, että asioista puhutaan oikeilla nimillä ja termeillä.
Oulun toimistossa on töissä neljä kokopäiväistä lakimiestä sekä hallinto- ja sihteerityövoimaa. Kiireisimpinä aikoina, kuten syksyn 2015 pakolaisaallon jälkeen, töissä oli parisenkymmentä lakimiestä.
Suuri osa työstä tehdään julkisen oikeusavun kautta. Tämä tarkoittaa, että lakimiesten avun saaminen ei ole yhtä kallista kuin jos sitä hakisi asianajotoimistoilta.
– Olemme järjestö, emme toimi liiketoimintapohjalta, Rummakko tiivistää.
ELSI SALOVAARA