99-vuotias Martti Kangas on asunut Hailuodossa koko ikänsä
Joka aamu kello kymmenen Martti Kangas painaa kotinsa ulko-oven kiinni ja suuntaa kävelylle Kuusikontielle. Liukkaatkaan eivät häntä pelota, kepin kanssa muutaman kilometrin lenkki taittuu säässä kuin säässä.
– Viinikantielle asti kävelen, sitä pidemmälle on kielletty menemästä. Metsätaipaleille ei saa kuulemma lähteä, 99-vuotias aktiiviliikkuja myhäilee.
Martti Kangas on tuttu näky kylällä. Hän on asunut Hailuodossa koko ikänsä.
– Tämä on paras paikka maailmassa.
Kun pikku-Martti tuotiin pariviikkoisena kapaloissa mantereelta saareen, elettiin tammikuuta 1918, ja Suomi oli julistautunut itsenäiseksi kuukautta aikaisemmin.
– Poikaporukoissa olin aina hyvin rentevänä, että minä se olen vapaaseen Suomeen syntynyt, Martti naurahtaa.
Sielunmaisemana
Marjaniemen satama
Sata vuotta sitten Hailuodossa oli asukkaita reilusti yli 2 000, nyt hieman alle tuhat. Kalastuksen ja maanviljelyn hiivuttua leipä on saaressa tiukassa. Valtaosa käykin töissä mantereella.
Kuten niin monelle muullekin luotolaiselle, meri antoi elannon Martti Kankaalle. Marjaniemen satamassa hän ohjasi luotsina laivoja turvallisesti satamaan. Ammatti oli verissä.
– Isäkin oli luotsi, samoin veli.
Parikymppisenä Martti Kankaan oli lähdettävä ikäistensä kanssa sotaan.
– Olin mukana Suursaaren valtauksessa, hän kertoo, mutta ei innostu tarinoimaan enempää sota-ajoista.
Panssarilaiva Ilmarisen mukana meni kolme luotolaista nuorukaista, ikätovereita.
Martti Kankaan lisäksi Hailuodossa on elossa vain muutama muu miespuolinen veteraani. Martti on heistä vanhin, joten hänellä on ollut kunnia johtaa joukkoja itsenäisyyspäivänä sankarihaudalle ja lukea muistosanat.
Veteraanin asemasta on konkreettisia ilojakin.
– Joka maanantai käyn hierojalla, siitä minä tykkään.
Omat pojat
päivittäin apuna
Kankaan olohuoneen seinällä on taulu, johon taiteilija on ikuistanut näkymän Marjaniemen satamasta vuonna 1945. Tuolloin Martti oli palannut sodasta ja löytänyt luotolaisneidoista mieleisensä, Sylvin.
Aviossa pariskunta ehti olla yli 70 vuotta. Sylvin kuolemasta on muutama vuosi.
– Hänkin ehti täyttää 90 vuotta, kertoo vaimoaan loppuun saakka hoitanut Martti silmäkulma kimaltaen.
Martti ja Sylvi Kangas saivat kolme poikaa, joista kaikki asuvat kotisaaressa.
Käsistään kätevänä miehenä Martti veti aikanaan puutyöpiirejä. Kodista löytyy komeita seinäkelloja ja useita kaappikelloja, jotka hän on tehnyt itse. Kädentaitoja on siirtynyt myös pojille.
– Poikain kanssa on tämä talokin rakennettu, ja kaikki tässä ympäristössä, Martti toteaa ylpeänä ja viittaa pihamaalle.
Kun Martti palaa kotiin päivittäisiltä kävelyiltään, keittiöstä leviävät yleensä jo herkulliset tuoksut. Pojat huolehtivat isästään ja joku heistä on aina kokkausvuorossa.
– Ruokahalu minulla on hyvä, syön enempi kuin on tarpeen. Pitää varoa, ettei housunliitinki ala puristaa, Martti myhäilee.
Kädentaidot käytössä
yhteiseksi hyväksi
Herkkuja oli pöydässä myös tammikuussa, kun talo oli tupaten täynnä väkeä juhlistamassa Martti Kankaan 99-vuotispäiviä. Onnittelijoita riitti.
Kotiseutu on aina ollut Martille tärkeä. Kolmisenkymmentä vuotta sitten hän oli mukana tuomassa Hailuotoon lions-toimintaa.
Leijonien tavoitteena on auttaa ja palvella oman kotipaikkakunnan apua tarvitsevia. Lasten ja vanhusten ilahduttamisen lisäksi Martti pääsi hyödyntämään kädentaitojansa muun muassa kotiseutumuseossa korjaustöissä.
Martti käy yhä klubin tapahtumissa, jos ne vain ovat sopivaan kellonaikaan.
– Kuukausikokoontumiset ovat yleensä iltaseitsemältä, ja minun pitää olla silloin jo petissä, Martti Kangas naurahtaa.
Aamulla on taas kävely edessä.
ELSI SALOVAARA