Seniori lähti tien päälle

22.3.17

Pakolaiset toivat Afganistanin takaisin Liisa Kingman elämään

Talven 2016 jälkeen Liisa Kingma on oikeastaan enemmän lähtenyt kuin asettunut paikoilleen Lumijoen kodissaan. Kilometritolpat toistensa jälkeen ovat vilistäneet hänen ohitseen.
   Onneksi 76-vuotias seniori tykkää auton ratissa olemisesta.
   Kiireinen elämänvaihe alkoi parisen vuotta sitten loppukesällä. Suomeen saapui tuolloin ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita. Heitä tuli monista maista: Syyriasta, Irakista, Somaliasta, Afganistanista.
   Kymmenille afgaanipakolaisille Pohjois-Suomessa tuli nopeasti tutuksi yli 20 vuotta Afganistanissa työskennellyt Liisa Kingma. Hänen kanssaan tulijat saivat puhua omaa äidinkieltään, daria.
   Suomeen tulleiden afgaanien myötä vuonna 2000 Afganistanista palannut Kingma sai takaisin entisen elämänsä vuoristoisessa, väkivaltaisuuksien heikentämässä maassa.

Kirkkoon alkoi tulla
afgaanipakolaisia

Alun perin Liisa Kingman kiireiden taustalla oli sattuma – tai sitten ei. Oulun Heikinharjun vastaanottokeskukseen oli asettunut asumaan afganistanilainen, Turkissa iranilaisen seurakunnan yhteydessä kristityksi kääntynyt perhe.
   He olivat tiedustelleet Heikinharjun virkailijalta, mikä kristitty kirkko olisi heitä maantieteellisesti lähimpänä. Etäisyyksiä oli selvitetty viivoittimen avulla.
   Perhe päätyi Pyhän Luukkaan kappeliin Oulun yliopiston kampuksella.
   Uudet tulijat aiheuttivat luonnollisesti hieman hämmennystä kappelin kirkkoväen joukossa.  Perheen lisäksi paikalle alkoi tulla myös muita afgaanitaustaisia.
   Silloin oli aika ottaa yhteyttä darin kieltä sujuvasti puhuvaan Liisa Kingmaan.
   Tammikuussa 2016 Tuiran seurakunnassa alkoi turvapaikanhakijoille tarkoitettu rippikoulu, jossa afgaanit olivat iso ryhmä.

Tienpäällä useita
kertoja viikossa

Virallinen tulkki Kingma ei ole, mutta uskonnollisessa opetuksessa hän ei ole säästellyt voimiaan.
   Kun pyyntöjä seurakunnista on tullut, vastaus on ollut myönteinen. Tällä viikolla Kingma vierailee Kuusamossa, jossa seurakunta järjestää rippikoulua turvapaikanhakijoille ja opetuksessa tarvitaan darin kieltä.
   Kalajoen kristilliselle opistolle hän ajaa kerran viikossa, jotta maahanmuuttajaopiskelijat siellä saavat omankielistä uskonnonopetusta.
   Liisan kielitaitoa on tarvittu myös Raahessa, Limingassa, Ruukissa – siellä missä on afganistanilaisia pakolaisia.

Auttaa voi vain
yhtä kerrallaan

Liisa Kingma kertoo tavanneensa kotimaansa jättäneitä afganistanilaisia myös Kreikassa työskennellessään Ateenassa kolmeen otteeseen kansainvälisessä Helping Hands -järjestössä.
   Sielläkin Liisan työ on ollut hengellisen opetuksen antamista niille, jotka ovat sitä halunneet.
   – Järjestöllä on toimipiste Ateenassa, jossa oli erilaista toimintaa kaupunkiin saapuneille pakolaisille. Keskuksessa ihmiset saivat ruokaa, he saattoivat peseytyä, kuunnella musiikkia ja pelata pelejä.
   Liisan kertomukset Ateenasta synnyttävät mielikuvan ihmiskaaoksesta: kaikki haluavat apua yhtä aikaa, kaikki kertovat olevansa hengen vaarassa kotimaassaan.
   Liisa Kingma on sujut sen kanssa, että hän ei voi auttaa kaikkia maailmalla tällä hetkellä liikkeellä olevia pakolaisia. Häntä lohduttavat tässä asiassa Raamatun sanat.
   – Johanneksen evankeliumin mukaan Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että hän antoi Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi. Minulle sana yksikään on tässä tärkeä. Auttajakaan ei voi auttaa kuin yhtä kerrallaan.
   – Ihmeisiin en pysty.

Paljon saanut
antaa paljon

Liisa Kingma tietää, että hänen tapansa toimia turvapaikanhakijoiden parissa voi ärsyttää monia. Autokuskiksikin suostuu afgaaneille! Miksi käännyttää muslimeja kristityiksi?
   Lumijoen kodissa tällaiset asiat on pohdittu moneen kertaan.
   – Suomalaiset ovat paljon saaneet, olemme velvollisia paljon antamaan. Kuuntelen ihmisiä, uskon heitä ja yhtä aikaa epäilen. Kysyn lisää, tarkennan.
   – Uskonnosta puhun, jos minulta kysytään. Ketään en houkuttele kristinuskon piiriin. Afgaanit ovat uteliaita kuulemaan uskostamme. Heillä on Suomessa kenties ensimmäistä kertaa vapaus kysyä muista uskonnoista.
   Lempeä lumijokinen on tiukka yhdessä aiheeseen liittyvässä asiassa.
   – Ketään ei pitäisi palauttaa Afganistaniin. Se on hengenvaarallinen maa. Koskaan ei tiedä, missä räjähtää.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 10/2017