Kirkkokansan on tunnettava toistensa nimet ja elämäntarinat, jumalanpalveluspäivillä todettiin
Jumalanpalvelus on onnistunut silloin, kun mahdollisimman monen ihmisen lahjat ovat käytössä. Tämä ajatus toistetaan usein kirkossa.
Alavieskalaisen Timo Heikkilän talentti oli taannoin havainnollistaa palmusunnuntain raamatunkertomusta, jossa Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin.
Hän hankki paikalle elävän aasin ja varsan. Eläimet olivat saarnassa mukana – ja tuttu kertomus Raamatusta sai kirkkoväen mielikuvituksen lentoon.
Jumalanpalvelukseen osallistunut aasi ei ollut mikä tahansa luojanluoma vaan sen tummasta karvasta muodostui selkäpuolelle selvä ristinmerkki, Heikkilä kertoo.
Alavieskalaismiehen taidoille on seurakunnassa käyttöä: ennen lähtöä kotoaan Ouluun viikonloppuna järjestetyille Jaetut eväät -jumalanpalveluspäiville hän kiirehti rakentamaan lumialttarin kotipitäjänsä urheilutalon pihamaalle.
Alavieskan kirkkoväki ei sunnuntaina kokoontunut kirkkoon vaan kattona oli sininen taivas. Perinteisesti osallistujamäärä ulkona on runsaampi kuin tavallisessa jumalanpalveluksessa kirkossa.
Pienet laput
välittivät ideoita
Timo Heikkilä oli yksi yli 400 seurakuntalaisesta, jotka osallistuivat noin 500 seurakunnan työntekijän kanssa Oulun jumalanpalveluspäiville.
Kaksipäiväisen tapahtuman tarkoituksena oli innostaa ihmisiä eri tavoin kehittämään oman seurakuntansa jumalanpalveluksia.
Kehittämisideoita sai jakaa vapaamuotoisesti muun muassa post it -muistilappujen avulla. Tapahtumapaikkana toimineen Oulun rauhanyhdistyksen juhlasalin peräseinä täplittyikin erivärisistä lapuista.
Päivien puheenvuorot innostivat ihmisiä konkreettisiin ideoihin.
Lapuissa luki muun muassa, että uusien ihmisten vastaanottoon on kiinnitettävä messussa huomiota. Sydämellinen tervetulotoivotus ja ystävällinen ”näkemiin” kuuluvat asiaan, jotta ihmiset oppivat tuntemaan toisensa.
Uusien kasvojen kohtaaminen jumalanpalveluksessa nousi esille myös italialaisen isä Andrea Ciuccin puheenvuorossa. Hän kuvaili kirkkojen ottavan riskin, jos yhteiselle ehtoolliselle käyvät kristityt eivät tunne toisiaan.
– Jotta jumalanpalvelukseen saapuvista rakentuisi yhteisö, ihmisten pitäisi tietää toistensa nimet, tuntea kasvot ja itse kunkin arvokkaat, ainutlaatuiset elämäntarinat. Raamatun mukaan Jumala kutsui meitä kaikkia nimeltä, isä Ciucci muistutti.
Millä keinoin
tutuiksi?
Oulujoen seurakunnan kappalainen Ilkka Mäkinen ja Nurmijärven kirkkoherra Ari Tuhkanen saivat Ciuccin puheesta kipinän kehitellä tutustumiskeinoja.
He pohtivat, oppisiko pappi tuntemaan seurakuntalaisensa paremmin, jos työntekijät eivät kulkisi kaupungeissa kirkkojen välillä vaan keskittyisivät yhteen alueeseen.
Tuhkanen kertoi kierrelleensä muutamia vuosia sitten kollegoidensa kanssa tapaamassa ihmisiä Nurmijärven kapakoissa. Kun hengenmiehet olivat uskaltautuneet pubiin, oli ravintolaväki luvannut kohteliaasti tulla vastavierailulle papin työmaalle.
Tuhkanen sanoi tutustuvansa seurakuntalaisiinsa myös ottamalla heidät mukaan saarnaan. Saarnaajan puhe saattaa keskeytyä, kun hän kysäisee kesken kaiken kuulijoidensa näkemyksiä asiaan.
Jumalanpalveluspäivillä saarnasta puhuneet piispa emeritus Eero Huovinen ja hiippakuntadekaani emeritus Keijo Nissilä muistuttivat juuri tästä: papin on rakennettava saarnansa niin, että kuulija kokee olevansa puhujan kanssa ”samassa veneessä” – saman veden, saman armon kannattama.
RIITTA HIRVONEN