Ystävä sairaalan aulassa

29.3.17

Maritta Monoselle Oulun yliopistollisen sairaalan käytävät ovat tuttuja. Mononen työskenteli talossa röntgenhoitajana liki kolmekymmentä vuotta ja näki sairaalan laajenemisen.
   – Kun sairaala 1970-luvulla valmistui, tämä oli ihan selkeä, mutta vuosikymmenten aikana on rakennettu paljon lisää. En minäkään osaa mennä ihan joka paikkaan, hän naurahtaa.
   Sairaala koetaan sokkeloiseksi ja pelottavaksi paikaksi. Järjestöt sairaalassa -hanke onkin kouluttanut viime syksystä alkaen vapaaehtoisia sairaalaoppaita erikoissairaanhoidon potilaiden avuksi. Mononen on yksi heistä.
   Jäätyään eläkkeelle Mononen etsiskeli vapaaehtoistyötä, jossa voisi olla avuksi. Onneksi silmiin sattui Rauhan Tervehdys, jossa kerrottiin yhden illan opaskurssista.
   Maritta Mononen on viettänyt kahden viikon välein kolme tuntia vapaaehtoisena sairaalaoppaana Oysin vilkkaimpien sisääntuloväylien eli avohoitotalon tai B2-oven aulassa. Aamupäivisin päivystäviä sairaalaoppaita on vuorossa aina kaksi kerrallaan.
– Jos joku on etsiskelevän näköinen, kysymme heti, voiko auttaa. Usein se helpottaa ärtymystä, joka helposti nousee.
Oppaat auttavat ilmoittautumisautomaattien käytössä. Vaikka monella on mukanaan saattaja, määränpää voi olla hukassa. Opas vie tarvittaessa perille asti.
– Joka ikisessä paikassa pitää myös ilmoittautua uudelleen, sitä ei moni aina hoksaa, Mononen tietää.
Pitkillä käytävillä on aikaa jutellakin.
– Ihmiset kertoilevat sairaalakokemuksistaan. Monia jännittää se, ehtiikö ajoissa vastaanotolle.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 11/2017