Haaveilu tekee ihmisestä onnellisen

27.4.17

Meillä kaikilla on elämässä haaveita: pieniä tai suuria, toteutuneita ja toteutumattomia. Haaveilemista voisi kuvata jopa yhdeksi elämän tukipilareista.
   Haaveita on monenlaisia. Niitä halutaan saavuttaa. Niiden halutaan toteutuvan.
   Joskus voi kuitenkin elämä nakata kapuloita rattaisiin.
   Olen syntynyt viiden siskon väliin. Siksi lapsena suurin haaveeni oli saada pikkuveli. Kun kolmas pikkusiskoni syntyi, olin sanonut äidille: ”Ensi kerralla tuot minulle kaksi pikkuveljeä.”
   Haave toteutui viiden vuoden päästä. Lopulta toiveeni sai täydennyksen vielä toisesta veljestä.
   Viime talvena jouduin luopumaan yhdestä suurimmasta haaveestani: vaihtovuodesta ulkomailla. Vastaan tuli oma jaksaminen ja uudenlainen kokemus jäi väliin.
   Tämä opetti minulle, että aina haaveet eivät toteudu, vaikka kuinka haluaisi.
   Uskoisin, että kaikilla on aina joku haave, jota tavoitella tai elää sitä todeksi. Nuorilla ainakin on. Se voi olla ammatti, opiskelupaikka tai vaikka kaverisuhde. Toiveet voivat olla myös aivan pieniä. Joku voi unelmoida päiväunista tai kotona odottavasta ruuasta.
   Muiden ei saisi antaa vaikuttaa omiin haaveisiinsa varsinkaan jos ne ovat tavoitettavissa. On väärin murskata toisen unelmat.
   Jotkut haaveilevat paljon, toiset vähemmän. Itselleni haaveilu on todella tärkeää. Saatan usein jäädä tuntikausiksi vain haaveilemaan kesken koulutyötä.
   Joskus jopa haaveilen haaveilemisesta.
   Kannattaa unelmoida, se pitää mielen virkeänä ja onnellisena.