Marja-Liisa Mustonen liittyi tuhatvuotiseen lauluperinteeseen
Jos rakkaalla lapsella sanotaan olevan monta nimeä, myös rakkaalle laululle ja laulutavalle on annettu monia kutsumanimiä. Oululainen Marja-Liisa Mustonen harrastaa harmonista laulua.
Ikivanhaa, varhaiskristillisyyden ajalta periytyvää laulutapaa kutsutaan hiljaiseksi rukouslauluksi, äänimeditaatioksi, hiljaisuuden ääneksi, hoitavaksi ääneksi ja meditatiiviseksi rukouslauluksi.
Lopulta nimellä ei ole kuitenkaan väliä, mutta sillä on, että hiljaisen rukouslaulun avulla Mustosen elämä on saanut uuden, kallisarvoisen sisällön.
Uupumisen vuosiin
mahtui kaikenlaista
1980-luvun loppupuolella Marja-Liisa Mustonen uupui työssään. Synkkää aikaa kesti elämässä kolmisen vuotta. Hän yritti pyristellä syvistä vesistä pinnalle eri keinoin, mutta lujakaan kampeaminen ei auttanut.
Noilta vuosilta Marja-Liisa Mustonen muistaa, kuinka hän kaipasi elämäänsä henkisyyttä. Sitä oli tarjolla eri paikoissa.
– Etsimiseen mahtui varmaan hörhöilyäkin, mutta se oli elämääni tuolloin.
Tällä hetkellä Mustonen katsoo aikaa taaksepäin suurella lempeydellä. Mahdolliset virheet ja mokat voi jo laittaa omaan arvoonsa. Miksi hän muistelisi niitä enää, muisteleeko kukaan muukaan?
Erilainen laulu
vei mukanaan
Vuonna 1998 Marja-Liisa Mustonen kuuli Oulussa Vox Silentii -kuoroa, lauluyhtyettä, joka on erikoistunut varhaiskeskiajan ja keskiajan kristilliseen musiikkiin, rukouslauluun.
– Olin kuullut harmonisesta laulusta jo ennen sitä. Laulutapa kiinnosti minua, sillä puheääneni väsyi helposti. Halusin harjoittaa äänenkäyttöäni.
Rukouslaulu, jossa lähtökohtana on yhden pitkän, hiljaisen äänen kuunteleminen ja laulaminen, otti sydämellisen otteen Mustosesta.
– Laulu vei, hän kuvailee.
Hiljainen rukouslaulu vastasi Marja-Liisa Mustosen kaipaukseen. Hiljaa laulaminen teki hänelle hyvää.
Harmoninen laulu ei ollut suorittamista tai selviytymistä, vaan laulutapa teki mahdolliseksi lepäämisen äänen virrassa.
Mielen myllerrys alkoi hiljetä, kun Mustonen sai laulaa lempeää, hellää ääntä, jossa saatettiin toistaa esimerkiksi rukousta Herra, kuule minua, huomaa huokaukseni!
Hiljainen rukouslaulu vaatii laulajalta ja kuulijalta kiireettömyyttä.
Kuten Mustosta harmonisen laulun kursseilla opettanut Vox Silentin toinen laulaja Hilkka-Liisa Vuori on todennut eräässä lehtihaastattelussa: tärkeintä rukouslaulussa on lepo ja hellyys itseä kohtaan.
Harrastus vie
maailmalle
Lähemmäs kaksikymmentä vuotta alkuinnostuksen jälkeen Marja-Liisa Mustonen osallistuu yhä harmonisen laulun kurssille vuosittain. Ouluun hän on perustanut harmonisen laulun ryhmän.
Kurssit ovat vieneet Mustosen maailmalle. Ruotsissa Vadstenan Birgittalaisluostarissa hän saattoi perehtyä birgittalaissisarten keskiaikaisiin rukouslauluihin.
Ensi syksynä hän lähtee jälleen Englannin koillisrannikolle Lindisfarnen saaren luostariin. Saaren kirkoissa rukouslaulajat laulavat kelttiläisiä rukouksia.
Hiljaisen laulun perinteen Suomeen 1980-luvulla tuoneen ranskalaisen professorin Iegor Reznikoffin opissa Mustonen on ollut useamman kerran.
Spontaani lauluhetki
italialaiskirkossa
Viime syksynä Assisin kaupungissa rukouslaulajat poikkesivat pieneen paikallisen kirkon hetkipalvelukseen.
Kun muut olivat jo lähteneet pois, Mustonen ja muutama muu suomalainen rukouslaulaja asettuivat italialaiskirkon yhteen nurkkaan laulamaan.
– Sellaista trubaduurimeininkiä. Turistit hiljenivät kanssamme. En uskaltaisi tehdä tuollaista, ellei minulla olisi suuri luottamus tähän juttuun.
Toisten rukouslaulajien parissa Mustonen kokee yhteenkuuluvuutta.
– Tuntuu huikealta saada olla mukana ikivanhassa traditiossa, viedä sitä eteenpäin ja tehdä eläväksi. Minulla ei ole tarvetta miettiä syksyn alkaessa, vieläkö jatkan harmonista laulua. En osaa ajatella elämääni ilman tätä harrastusta.
– Laulan rukouslaulua mielessäni automaattisesti tosi paljon – tai ne soivat minussa niin, että voisin puhua jatkuvasta rukouksesta, Marja-Liisa Mustonen kuvailee.
Vuosi sitten hän sai mieheltään lahjaksi sukumaille rakennetun hirsilaavun.
Siellä lahjan saaja on huomannut, että metsä kaikuu.
Rukouslaulu on soinut varovaisesti myös siellä: ”Siunaa minulle Kristus polku, jota kuljen. Siunaa minulle Kristus polku, jota kuljen”.
RIITTA HIRVONEN
Harmoninen laulu
• Lauletaan aluksi vain yhdeltä sävelkorkeudelta.
• Äänenmuodostuksessa lähdetään ihmisen luonnolliselta puhekorkeudelta, koska laulutavassa kehon resonanssi on olennaista. Ääni on hiljaista ja pehmeää.
• Alun jälkeen lauletaan myös intervalleja. Intervalli on kahden sävelen välinen ero.
• Yksi harmonisen laulun tavoitteista on avata ihmisen kuuloaistia ja tietoisuutta äänen tarkempaan havainnointiin.
• Nykyajan ihminen kuuntelee ääntä korvillaan. Harmonisessa laulussa koko ihmiskeho vastaanottaa ääntä.