Keravalla asuvan Tiina Takalammin saivat Kiiminkiin rippileiriltä tutut ihmiset.

Kaikkien aikojen isoset koolla Kiimingissä

4.4.17

Kiimingin seurakunnan isoset kokoontuivat lauantaina muistelemaan omia leirimuistojaan Kiimingin isoset kautta aikojen -tapahtumassa. Aivan Suvelan leirikeskukseen isoset eivät päässeet, vaan iltaa vietettiin Kiimingin seurakuntakeskuksessa.
   Tapahtumaan osallistui isosia eri vuosikymmeniltä. Aleksi Heikkilä, 17, on tänä kesänä toista kesää isosena. Hänet isostoimintaan sai mukaan isoveli, joka kehui toimintaa mukavaksi. Myös hyvä kokemus omasta rippileiristä innosti Heikkilän mukaan isoseksi.
   – Kaveripiiristäni moni on isosena. Leirikokemukset sekä muut isoset ja työntekijät ovat olleet mukavia, Heikkilä kertoo.
   Minna Leiviskä, 43, toimi isosena vuosina 1989–1995 ja osallistui niin rippileireille kuin lasten ja nuorten leireille useimmiten kesäisin, mutta mukaan mahtui myös talvileirejä.
   Leiviskä ei itse käynyt rippileiriä, vaan osallistui päivärippikouluun. Isostoimintaan hänet saivat mukaan innostavat nuoriso-ohjaajat, jotka houkuttelivat Leiviskän ensin kerho-ohjaajaksi.
   – Minulla on erittäin hyviä muistoja leireistä. Kaikki leirit ovat erilaisia ja niissä on omat piirteensä, Leiviskä kertoo.
   Sekä Heikkilä että Leiviskä suosittelevat isoseksi lähtemistä. Isostoiminta antaa hyvää kokemusta työelämän kannalta ja toisaalta auttaa kehittämään sosiaalisia taitoja.
   Leiviskän mukaan toimintaan kannattaa lähteä rohkeasti, sillä mallia saa vanhemmilta isosilta ja tehdessä oppii.
   – Se on myös mukavaa ja rentoa työtä hyvässä ilmapiirissä, Heikkilä kehuu.
   Leirit tarjoavat myös uusia ystävyyssuhteita. Leiviskän mukaan on hienoa seurata rippikoululaisten kehittymistä sekä ystävyyssuhteiden syntymistä leirin aikana. Viimeinen ilta onkin usein tunnepitoinen, eikä kyyneliltäkään aina vältytä.
   Molemmat näkevätkin isosen tehtävän enemmän rippikoululaisen ystävänä kuin ohjaajana. Isonen toimii leiriläisen ja leirin työntekijöiden välissä.
   – Isosta on usein helpompi lähestyä, sillä hän on lähes samanikäinen, Leiviskä miettii.
 
Liki 150
eri-ikäistä isosta

Uusia ja vanhoja isosia kokoontui lähes 150. Moni oli saapunut lähialueilta, mutta myös kauempaa innostuttiin lähtemään Kiiminkiin. Eteläisin isonen saapui Keravalta, pohjoisin Utsjoelta.
   Keravalta saapuneelle Tiina Takalammelle syy osallistumiselle oli sama kuin isostoimintaan aikoinaan.
   – Kyllä se tärkein syy on nämä ystävät, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Täällä ovat mukana ne samat ihanat ihmiset.
   Takalammi toimi isosena vuosina 1995–1997. Isostoiminnasta hänellä on lämpimät muistot. Mieleen ovat jääneet etenkin iltaohjelmat.
   – Leirit olivat parasta aikaa näin kaksikymmentä vuotta myöhemminkin katsottuna, hauskaa ja huoletonta aikaa, Takalammi toteaa lämpimästi.

ANNA-MARI KILPIJÄRVI

Artikkeli on osa lehteä 12/2017