Kymppileiri jää muistoihin

4.4.17

Leiriläiseksi pääsee vain kerran elämässä, moni haluaa vielä ohjaajaksikin

Juhannuksen jälkeisellä viikolla tanner tömisee ja mäntykangas pölisee, kun vuonna 2007 syntyneet oululaiset purkautuvat busseista viettämään neljän päivän telttaleiriä Rokualla.
   – Kymppileirillä on luvassa mukavaa ohjelmaa tänäkin kesänä, lupaa leirin ohjelmapäällikkö, Oulun seurakuntien nuorisotyönohjaaja Sanna Parkkinen.
   Ilmoittautumisaikaa on vielä reilu viikko. Mukaan mahtuu neljäsataa onnekasta.
   Mukavat muistot kymppileiriltä kulkevat matkassa pitkään. Parkkisen omat lapset ovat kukin vuorollaan kokeneet kymppileirin. Nyt he haluavat olla leirillä töissä, tekemässä kymppileiriä uusille lapsille.
   – Vanhinkin, 23-vuotias poikani, muistelee edelleen omaa leiriään.
   Etenkin leirin iltaohjelmat, isoset ja melontamahdollisuus ovat asioita, joita muistellaan vielä pitkään leirin loputtua, Parkkinen tietää.

Kyllä ne
piltit pärjäävät!

– Vanhempien ei kannata pelätä, ettei oma lapsi leirillä pärjäisi. Tekemistä on paljon ja leiriläisistä on huolehtimassa iso joukko aikuisia, Parkkinen sanoo.
   Turha pelätä sitäkään, osataanko leiriläisen mukaan laittaa oikeanlaiset varusteet. Yksityiskohtainen varusteluettelo saapuu postitse. Lisäksi mieltä askarruttavista asioista voi kysyä toukokuussa järjestettävissä infoilloissa tai leirin aikuisilta johtajilta sähköpostitse.
   – Varusteita ei tarvitse ostaa uutena, monenlaista löytyy varmasti tuttavilta lainaan, Parkkinen hoksauttaa.
   Koska kyseessä on telttaleiri, erityisen tärkeitä ovat hyvä makuupussi ja hyvä makuualusta.
   – Ja pakkaamista ei sitten jätetä yksin äidin tai isän tehtäväksi vaan leirille lähtijän on syytä olla siinä mukana.

Neljä päivää
kaikenlaista kivaa

Leiriläiset jaetaan Rokualla neljään kylään, jossa kussakin on 80–100 lasta, kolme aikuista kyläpäällikköä sekä 10–20 isosta.
   Ohjelman runko muodostuu neljästä harrasteesta, jotka ovat liikunta, erä, musa ja lähetys.
   Leiriläiset käyvät jokaisen teeman ympärille rakennetuissa toimintapisteissä. Luvassa on muun muassa melontaa – kymppileirien ikisuosikkia – Rokuan luontoon tutustuttava pienimuotoinen vaellus sekä jonglöörauksen opettelua Taika-Petterin johdolla.
   Hengellisenä ohjelmana leirillä ovat kaksi aamuista raamattutuokiota, jokailtainen hartaus sekä leirijumalanpalvelus, jolla lapset siunataan kotimatkalle.
   Leirille on kesällä tulossa vieraita kaukaa: muutama etiopialaisen Hosainan kuurojen koulun entinen oppilas käy kertomassa, miten siellä on käytetty kymppileiriläisten kummikoululleen keräämiä rahoja.
   Joka vuosi kymppileirin viimeisenä iltana järjestetään markkinat. Siellä leiriläiset voivat kaupitella jotakin leirin aikana itse valmistamaansa, vaikkapa maalattuja kiviä tai myydä kotoa tuomiaan pieniä tavaroita, esimerkiksi sarjakuvalehtiä, joista ovat valmiita luopumaan.
   Pienistä, ehkä vain 10–20 senttiä maksavista ostoksista kertyy merkittäviä summia kuurojenkoululle.
   – Jollakin leirillä on saatu kokoon jopa tuhat euroa, Parkkinen muistelee.

Palaute lisäsi suolaa
mutta ei uimista

Leiriläisten palautetta kuunnellaan herkällä korvalla. Joka kylästä valitaan kaksi lasta keräämään terveiset siitä: mikä on kivaa, mitä kenties pitäisi muuttaa.
Leiriparlamentin käsiteltäväksi viedyn palautteen perusteella moni asia on rukattu uuteen uskoon. Esimerkiksi kun leiriläiset pitivät ruokaa suolattomana, suolaa lisättiin.
Aivan kaikkea ei voida järjestää: turvallisuussyistä leiriläiset eivät saa mennä uimaan aina kun itse haluavat.
– Koska ranta syvenee nopeasti, uimavuorot pidetään valvotusti tietyllä uintiin rajatulla alueella. Uimavuoron järjestäminen 400-päiselle joukolle pienehköllä alueella ei montaa kertaa leirin aikana onnistu.
– Kun asia on leiriläisille selitetty, he ovat sen ymmärtäneet, Parkkinen kertoo.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 12/2017