Ollikaisten lampaat eivät sovi pääsiäiskortteihin heinänkorsineen
Heti ulko-ovella vastaan tulee kissa.
– Se on meidän Mauno, päästetään se ulos, huikkaa Anne Ollikainen.
Toinen kissa, Mari, nuolee tassujaan keittiössä. Annen ja miehensä Arto Ollikaisen pihapiirissä Temmeksellä asuu kissakaksikon lisäksi Mira-koira, hevosia ja lampaita.
Perheen eteinen on täynnä ratsastussaappaita. Olohuoneen ikkunasta selviää syy tähän. Ollikaisten kolmen hevosen aitaus rajautuu taloon, joten suomenhevoset Veera, Lento ja Ella voivat seurata halutessaan television iltauutisia.
Koko perhe hurahti muutama vuosi sitten ratsastukseen. Kolmen tyttären keräämät palkintoruusukkeet koristavat portaikkoa ja vanhin tyttäristä aikoo lähteä opiskelemaan alaa.
Lampaita talossa on ollut jo yli kymmenen vuotta. Haastattelua sovittaessa Anne Ollikainen varoitteli, että heidän lampaansa eivät ole pääsiäiskorteissa poseeraavien pehmeiden ja puhtoisten lampaiden tapaisia, vaan ulkolampaita, joiden paksu villapeite on täynnä heinänkorsia.
– Alun perin otimme lampaita, koska pelto kasvoi miehenkorkuista pajua. Sen jälkeen ei ole ruohoa tarvinnut leikata. Nämä ovat tällaisia bioruohonleikkureita, hän kertoo.
Lampaiden kanssa
voi harrastaakin
Ensimmäiset lampaat tulivat Ollikaisille isosta lampolasta. Ne piti kesyttää.
– Istuimme illat aitauksessa ja syötimme niille leipää ja porkkanoita, että uskalsivat tulla lähemmäs.
Monta vuotta lampaat olivat pelkästään lemmikkeinä. Karitsoita syntyi paljon.
Suomenlampaat tekevät paljon karitsoita, niitä voi tulla kerralla jopa kolme.
Laumassa on myös ahvenanmaanlampaita.
– Lampaat hoitavat todella itsenäisesti karitsat ja synnytykset. Nyt meillä on pelkkiä tyttöjä.
Nykyiset lampaat Virna, Milla, Maija, Välkky ja Ippu ovat joko omia kasvatteja tai pienistä lampoloista otettuja. Määkijät ovat niin kesyjä, että niiden kanssa on harrastettu lammasagilityä.
– Ne kulkevat perässä ilman koirien patistelua.
Viisi lammasta ja
10 kiloa heinää
Anne Ollikaisen mielestä lampaat ovat viisaita.
– Kuka tietää, mitä kaikkea ne tekevätkään pihapiirissämme päivän aikana, hän naurahtaa.
Kerran talon emäntä saapui kotiin kesken päivän ja löysi lampaat keskeltä pihamaata. Tiedä vaikka ne olisivat lähteneet aitauksen ulkopuolelle joka päivä isäntäperheen lähdettyä aamulla ja palanneet aitaukseen ennen heidän paluutaan?
Paksun villapeitteen ansiosta lampaat selviävät ulkona myös talvella.
– Kylmillä ilmoilla ne pääsevät vanhaan pihasaunaan tehtyyn lampolaan. Muutoin riittää, että niille on kuiva makuupaikka tarjolla.
Perhe on tehnyt kesällä lampaille heinät pieniin paaleihin. Lampaat syövät päivässä suunnilleen yhden kymmenen kilon paalin. Lisäksi ne saavat perunan ja porkkanan kuoria ja joskus herkkuna on kauraa. Nuolukivi niille pitää myös olla.
Villat keritään
kahdesti vuodessa
Lampaita pitävien on rekisteröidyttävä lammastilalliseksi. Joutuipa lammas sairauden uhriksi tai ruokapöytään, kaikki poistumat ilmoitetaan elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle, joka pitää lukua Suomen lampaista.
Vaikka lampaat ovat ennen kaikkea lemmikkejä, on Ollikaisilla päästy myös lampaanlihan makuun. Syksylle onkin suunnitteilla pässin vierailu, jotta laumaa saadaan kasvatettua.
Kahdesti vuodessa lampaat keritään: myöhään keväällä ja aikaisin syksyllä. Näin niillä on kylmimmän ajan kunnon villapeite suojanaan.
Villoja perhe on lahjoittanut lähikoululle sekä käsitöitä tekeville tutuille.
– Huovutetusta lampaanvillasta on tehty muun muassa käsilaukkuja, joissa näkyy heinänkorsiakin mukana, Anne Ollikainen ihastelee.
ELSI SALOVAARA