Mitä tiedämme historian Jeesuksesta?

11.4.17

Akateemiset tutkijat tulkitsevat lähteitä eri tavoin, mutta eniten hankaluuksia tuottaa ihmeiden selittäminen

Jeesus syntyy Neitsyt Marialle tallissa. Hän opettaa ja julistaa, kuolee ristillä, ja nousee kuolleista. Hänen opetuslapsensa alkavat levittää ilosanomaa. Muodostuu uskonto, jota nykypäivänä tunnustaa 2,4 miljardia ihmistä.
   Tuttu tarina. Mutta miltä se näyttää historian tutkijan silmin? Siihen etsittiin vastausta Oulun yliopistolla maaliskuun lopussa Veritas Forum -verkoston järjestämässä keskustelutilaisuudessa.

Historiallisuudesta
ei juuri enää kiistellä

Åbo Akademin Jeesus-tutkija Matti Kankaanniemi huomauttaa, että jokaisella tutkijalla on omanlaisensa Jeesus. Lähteitä tutkittaessa voidaan tulla lukemattomiin erilaisiin lopputuloksiin. Kuitenkin muutamasta perusasiasta tutkijat ovat lähes yksimielisiä. Esimerkiksi siitä, oliko henkilö nimeltään Jeesus Nasaretilainen todella olemassa, ei enää juurikaan kiistellä.
   – Eroja on siinä, kuinka vakavasti tietyt lähteet otetaan ja miten uskottavina niitä pidetään, Kankaanniemi kertoo.
   – Evankeliumit ovat tärkeä lähde tutkittaessa Jeesusta. Myös esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla elänyt historioitsija Josephus antaa Jeesuksesta pääpiirteissään saman kuvan kuin evankeliumit: Jeesus oli viisauden opettaja, jolla oli paljon seuraajia ja joka teki ihmeiksi tulkittuja tekoja.

Natsit tekivät
Jeesuksesta germaania

Kirkosta irrallinen Jeesus-tutkimus sai alkunsa 1800-luvulla. Silloin rakennettiin kuvaa Jeesuksesta, joka oli monin tavoin totutun kuvan vastainen. Jeesusta myös pyrittiin muokkaamaan erilaisten tarkoitusperien mukaan.
   – Kansallissosialistisessa Saksassa yritettiin saada Jeesuksesta ei-juutalainen. Luotiin teoria, jonka mukaan Jeesuksen isä olisi ollut rotupuhdas germaani.
   Nykyään Jeesusta halutaan tutkia historiallisessa kontekstissaan, oman aikansa juutalaisena. Nykyinen tutkimuslinja hyväksyy sen, ettei mitään voida tietää täysin varmasti. On tyydyttävä todennäköisyyksiin.

Ihmeitä on
vaikea tutkia

Tällä hetkellä julkaisevat Jeesus-tutkijat ovat lähes yhtä mieltä esimerkiksi siitä, että Jeesus liittyi Johannes Kastajan kulttiin ja että hänet ristiinnaulittiin. Muitakin yksityiskohtia pidetään hyvin todennäköisinä. Esimerkiksi Jeesuksen kavaltaminen vaikuttaa uskottavalta.
   – Luultavasti Juudas Iskariot jollakin tavoin ilmoitti Jeesuksen sijainnin hänen vangitsijoilleen. On hyvin epätodennäköistä, että Jeesusta olisi muuten löydetty kaupungista, jossa oli valtava määrä ihmisiä pääsiäistä juhlimassa, Kankaanniemi pohtii.
   Entä nousiko Jeesus todella kuolleista?
   – Ihme on ilmiönä historiantutkijalle vaikea. Sitä ei voi todistaa, mitata tai varmentaa.
   Tieteellinen tutkimus ei voi ottaa kantaa siihen, onko ihmeitä todella tapahtunut. Sitä kuitenkin voidaan tutkia, minkälainen tarina Jeesuksen ylösnousemuksesta on kerrottu, ja mikä sen merkitys on. Nykytutkimuksen vakiintunut käsitys on, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat kokivat jotain, minkä he tulkitsivat kuolleista nousseen Jeesuksen ilmestyksiksi.

Radikaali opetus
rakkaudesta

Aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen siteerasi 1900-luvun taitteessa elänyttä suomalaista filosofia Edvard Westermarckia, joka pohti muun muassa Jeesuksen opetusta suhteessa muihin tunnettuihin ajattelijoihin.
   – Jeesuksen opetuksessa oli paljon samaa kuin esimerkiksi Kungfutsen ajatuksissa tai taolaisissa teksteissä.
   – Vaatimus vihollisen rakastamisesta on epätavallinen oppi. Se on paljon vaadittu, ehkä jopa mahdotonta.
   Jeesus korosti aktiivista hyvän tekemistä. Ei riitä, että pidättäytyy pahan tekemisestä, vaan ihmisten pitäisi tarkoituksellisesti tehdä hyvää. Pietikäistä kuitenkin koskettaa erityisesti yksi Jeesuksen kielloista.
   – Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Siinä olisi hyvä ohjenuora nykypäivän keskustelukulttuurissa.

KAISA ANTTILA