Pääsiäinen on ilon juhla

11.4.17

Pääsiäistä juhlitaan pienemmin kuin joulua ehkä siksi, että sen sanoma on vaikeammin avautuva

Pääsiäinen on draama, johon itse osallistumme. Näin ajattelee Tuiran kirkkoherra Niilo Pesonen.
   – Ehtoollisen asettaminen, kavaltaminen, kuolema, hautaaminen, ihmisten suru ja epätoivo… Sen saamme pääsiäisenä elää uudestaan. Meidät ristiinnaulitaan Jeesuksen kanssa.
   Pääsiäiseen liittyy surua, mutta lopulta pääsiäinen on enemmän ilon juhla: kuolema ja paha on voitettu.
   Pääsiäinen on kristittyjen suurin juhla. Silti tuntuu, että harvat osaavat sitä juhlia. Pääsiäinen ikään kuin jää joulun jalkoihin.
   – Niin se meidän kulttuurissamme on, Pesonen myöntää.
   Yksi syy siihen, että pääsiäistä vietetään vähäeleisemmin kuin joulua voi olla siinä, että pääsiäisen sanoma on vaikeammin avautuva.
   – Joulussa on kyse Jumalan ihmiseksi tulemisesta, mutta joulun visuaalinen viesti on lapsi seimessä. Se on ihmisille helpommin käsitettävä kuin pääsiäisen.
   – Esimerkiksi lapselle ei välttämättä ole ihan yksinkertaista selittää, miksi pääsiäisenä ihmistä kidutetaan ja tämä kuolee.
 
Suru ja ilo, elämään
kuuluvia kummatkin

Vaikka pääsiäinen on ennen kaikkea ilon juhla, monella päällimmäinen mielikuva liittyy suruun, kärsimykseen ja tuskaan.
   – Olisikohan tässä taustalla vähän meidän kansanluonteemme, taipumus mollisävytteisyyteen, Pesonen sanoo ja jatkaa, että samalla lailla mollivoittoiseksi on syytetty koko luterilaisuutta.
   – Molli ja duuri, surumielisyys ja iloisuus, molemmat kuuluvat elämään. Pääsiäiseen liittyy kärsimystä ja kuolemaa, mutta myös voitto siitä. Armo, anteeksianto ja pelastus – juuri ne me pääsiäisen ansiosta saimme.
   Kulttuurisista eroista kertoo sekin, miten pitkäperjantaita kutsutaan eri kielissä.
   Pitkäperjantai tunnetaan oikeastaan vain pohjoismaisissa kielissä. Meillä se on käännöslaina ruotsin kielestä.
   Muualla korostuu päivän merkitys kristikunnalle: kuolemallaan Kristus voitti kuoleman.
   Pitkäperjantain englanninkielinen nimitys on Good Friday, hyvä perjantai. Ranskalaisilla on Vendredi saint, pyhä perjantai ja virolaisilla suur reede eli suuri perjantai.

Isovanhemmat ja kummit
perinteitä siirtämään

Pesoselle pääsiäinen on voittopuolisesti ilon juhla.
   – Pääsiäiseen tiivistyy kaikki elämän kurjuus, kärsimys ja paha – mutta se myös voitetaan.
   Pääsiäisen traditioiden siirtämistä uusille sukupolville Pesonen pitää sekä seurakuntien että kotien tehtävänä.
   Erityisesti isovanhempia ja kummeja hän haastaa kertomaan lapsille ja nuorille entisaikojen pääsiäisenvietosta ja perinteistä sekä selittämään tarvittaessa pääsiäisessä askarruttavia asioita – vaikka sitä, mitä se pitkäperjantai tarkoittaa.
   Vaikka pääsiäisenviettoon ei tähän mennessä olisi sisältynyt minkäänlaisia perinteitä, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.
   Voi esimerkiksi ottaa tavaksi tutustua seurakuntien pääsiäisen ajan musiikkitarjontaan. Kotona voi vaikka piilottaa suklaamunia niin, että lapset voivat niitä pääsiäisaamuna etsiä. Tällä leikillä on Pesosen mukaan ihan teologista sisältöä:
   – Kananmuna on kristillinen symboli. Muna kuvaa uutta alkua, ylösnousemusta ja sitä, että Kristus voittanut kuoleman.
   Pesoselle itselleen erityisen puhuttelevaa pääsiäisessä on kiirastorstain messu.
   – On hyvin vaikuttavaa, miten Jeesuksen kärsimystä kuvataan symbolein: alttari puetaan mustaan, urut vaikenevat… Silti siellä loistaa jo se pääsiäisaamun valo.

MINNA KOLISTAJA

Kommentoi ja anna palautetta jutusta

Pääsiäisen koristeet ovat täynnä vertauskuvia

Kevään voitto talvesta, valon voitto pimeästä. Elämän voitto kuolemasta, hyvän voitto pahasta. Näitä symboloivat kristittyjen suurimman juhlan tutut koristeet ja tavat.

MUNA
Pääsiäismuna on uuden elämän symboli sekä vertauskuva ikuisesta elämästä ja ylösnousemuksesta.
Munan kuori symboloi Jeesuksen hautaa, jonka läpi elämä murtautuu.

TIPU, KUKKO
Munasta kuoriutuva keltainen tipu liittyy uuteen elämään. Pääsiäistiput kuvaavat ylösnoussutta Kristusta.
Kristillisenä symbolina kanaa tärkeämpi on kukko. Kirkkotaiteessa sitä on käytetty valppauden ja kestävyyden vertauskuvana.
   Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka oli juuri kieltänyt Jeesuksen kolme kertaa. Kirkontorien tai kellotapuleiden huipulla valvova kukko valvoo heikkouksille altista seurakuntaa.

JÄNIS
Monissa kulttuureissa nopeasti lisääntyvää jänistä on pidetty hedelmällisyyden vertauskuvana.
   Uskomus silmät auki nukkuvasta jäniksestä on yhdistetty Jeesukseen, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.
   Keski-Euroopassa uskoteltiin jo ennen uskonpuhdistusta lapsille, että jänis tuo pääsiäismunat.

PAJUNOKSA
Viikkoa ennen pääsiäistä vietetään palmusunnuntaita. Nimi viittaa palmunoksiin, joita ihmiset heiluttelivat ja heittivät tielle kun Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla ratsastaen.
Pajunoksat ovat pohjoinen vastine palmunlehville.

RAIRUOHO
Vihreä on toivon ja kasvun väri. Rairuoho symboloi kevättä ja uutta kasvua.
   Rairuohon siementen kylväminen juontaa juurensa Jeesuksen puheeseen vehnänsiemenestä. Jeesus kertoi vehnänsiemenestä, joka piti kuolla, jotta siitä syntyisi uutta elämää.
   Myös maljakkoon haettavat koivunoksat kuvastavat luomakunnan heräämistä uuteen elämään.

NARSISSI
Narsissia pidetään ylösnousemuksen ja kuoleman voittamisen kukkana, nouseehan se keväällä pintaan maan alle haudatusta sipulista, pimeästä kohti valoa.

PÄÄSIÄISLILJA

Pääsiäislilja on puhtauden ja viattomuuden vertauskuva. Lilja muistuttaa siitä, kuinka synnitön Jeesus kuoli syntisten ihmisten puolesta, jotta he saisivat uuden elämän.

MÄMMI

Mämmi juontaa juurensa juutalaisten pääsiäisen leipään.
   Juutalaisessa perinteessä hapan liitetään pahaan, Siksi koti puhdistetaan juhlan edellä kaikesta happamasta. Pääsiäisen leipä oli siksi happamatonta.
   Kristillisessä perinteessä happamaton leipä on pahuuden vallasta vapautumisen ja Kristuksen sovitustyön vertauskuva.
   Mämmiä on valmistettu ainakin 1700-luvun alusta lähtien. Alun alkaen se oli pitkäperjantain ruoka, jota sai syödä myös paaston aikana.

VIRPOMINEN
Suomalais-ugrilaisilla kansoilla on ollut tapana karkottaa pahoja henkiä oksaa heiluttelemalla.
   Ortodoksiseen kulttuuriperintöön kuuluu virpominen oksilla, jotka on siunattu pyhitetyllä vedellä. Virpomalla tuttaville, ystäville ja sukulaisille toivotetaan Jumalan siunausta tulevalle vuodelle.
   Karjalassa ja Savossa sekä ortodoksit että luterilaiset ovat menneet koristeltujen pajunoksien kanssa varhain palmusunnuntaina herättämään vielä nukkuvia perheenjäseniä, sukulaisia ja naapureita ja toivottaneet näille siunausta ja terveyttä. Palkkansa virpoja tuli noutamaan vasta viikon päästä pääsiäisenä.
   Kaikkialle Suomeen virpomistapa tuli Karjalan siirtolaisten tuomana.

PÄÄSIÄISNOIDAT, TRULLIT

Vielä 1900-luvun alussa Suomessa harrastettiin yleisesti elinkeino­magiaa: Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa pääsiäisämmät, rullit tai trullit pyrkivät naapurin navettaan leikkaamaan eläinten karvoja tai jopa nahanpaloja. Tällä haluttiin tuhota toisten karjaonni.
   Trullina kiertely muuntui lastenperinteeksi, joka oli suosittua jo 1800-luvulla Länsi-Suomessa.
   1940-luvulla pääsiäislauantain trullina kiertely alkoi sekoittua itäsuomalaisten virpomiseen ja vähitellen pienet virpojat alkoivat pukeutua noidiksi.

PÄÄSIÄISKOKKO
Vanhoissa kansanuskomuksissa pahat henget ja noidat saivat mellastaa vapaasti pitkästäperjantaista pääsiäisaamuun Jeesuksen ollessa haudassa.
   Pahoja voimia karkottamaan sytytettiin pääsiäistulia lankalauantaina.

MINNA KOLISTAJA