Sairaalapappi jakaa sairaan taakkaa

27.4.17

Sielunhoito auttaa jaksamaan vaikeassa elämäntilanteessa

Kuinka kauan sairaalapappeja on ollut ja miksi papit työskentelevät sairaalassa, Oulun seurakuntien johtava sairaalapastori Hannele Lusikka?
   – 1960-luvun alussa silloiseen Oulun lääninsairaalaan palkattiin henkilökunnan pyynnöstä ensimmäinen sairaalapappi, koska lääkärit ja hoitajat olivat panneet tuolloin merkille potilaiden runsaan sielunhoidollisen keskustelutarpeen.
   Kehitysvammaistyö puolestaan sai oman teologinsa Ouluun 1979. Seurakuntien sairaalalapsi- ja perhetyötä on tehty 16 vuotta Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Millaista yhteistyötä papit tekevät sairaalassa hoitohenkilökunnan kanssa?

   – Sielunhoidon työntekijöille luottamuksellinen yhteistyö sairaaloiden ja laitosten henkilökuntien kanssa on tavattoman tärkeää.
   Lääkärit ja hoitajat tarjoavat tilanteen mukaan potilaille ja omaisille sielunhoitajien palveluita, ja he välittävät myös toivotut tapaamispyynnöt meille.
   Usein myös potilaat ja omaiset toteavat papin tavatessaan, etteivät he olisi ilman henkilökunnan ehdotusta huomanneet tällaista keskustelumahdollisuutta. Luonnollisesti potilaat ja omaiset voivat soittaa sielunhoitajille suoraan tapaamisen järjestymiseksi. 

Mitä sielunhoito oikeastaan on?

   – Sielunhoito on myötätuntoista huolenpitoa lähimmäisestä, hänen kuuntelemistaan, monenlaisten taakkojen ja huolien kantamista vaikeissa elämäntilanteissa. 
   Sielunhoito ei ole terapiaa, vaikkakin siinä on terapeuttisia aineksia.  Sielunhoitajan ammattitaitoa on ohjata apua etsivä terapeutin luokse, jos oma osaaminen osoittautuu riittämättömäksi.

Onko näin, että pappi kutsutaan usein paikalle silloin, kun ihminen tekee kuolemaa?
   – Perinteisesti sairaalapapin paikka on erityisesti kuolevan potilaan ja hänen omaistensa vierellä.  Usein tuo kutsu tulee papille kuitenkin vasta silloin, kun potilaalla on enää hyvin vähän elinaikaa eikä hän jaksa puhua mieltään painavista asioista. 
   Siksi olisikin suotavaa, että kuoleva potilas ja sairaalapappi voisivat tavata jo paljon aiemmin. Näin potilas saisi puhua tunteistaan ja kysymyksistään ja saisi huojennusta ja mielenrauhaa omaan lähtöönsä.
   Tukea kuoleman lähestyessä tarvitsevat myös sairaan omaiset. Me sairaala- ja kehitysvammaistyön papit sekä lastenohjaajat lasten osastoilla olemme tukemassa ja palvelemassa perheitä luopumisen vaiheissa. Meihin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.

Voiko sairaalapapin kanssa jutella myös muulloin kuin kuoleman lähestyessä?
   – Sielunhoidon työntekijät eivät ole vain kuolevia potilaita varten. He ovat käytettävissä erilaisissa sairauden kriiseissä ja kysymyksissä.
   Sielunhoidossa keskustellaan nimenomaan aiheista, joista potilaat ja omaiset haluavat puhua.
Keskustelut ovat luottamuksellisia.
   Usein potilas tai omainen pyytää sielunhoidollisessa keskustelussa myös esirukousta. Vaikean elämäntilanteen keskellä moni kokee, ettei löydä sanoja.
   Silloin on lohdullista, että sielunhoitaja rukoilee vierellä ja kantaa näin yhdessä Jumalan eteen apua etsivän taakkoja. Rippi, ehtoollinen, virsien veisaaminen ja Raamatun lukeminen voivat myös olla osa sielunhoitoa.

Oletteko sairaan tukena myös silloin, kun hän edustaa muuta uskontoa kuin luterilaisuutta?
   – Meidän tehtävämme on välittää potilaan ja omaisten toivomuksesta tapaamispyynnöt heidän oman herätysliikkeensä, kirkkokuntansa tai muun uskonnollisen ryhmittymän työntekijälle.
   Kirkon tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan sairaalasielunhoitoa arvostetaan ja vastaajista yli 80 prosenttia piti sitä tärkeänä. Samaa palautetta olemme saaneet sairaaloissa ja laitoksissa. 
   Potilaat ja omaiset kiittelevät usein sitä, että kirkko on työntekijöidensä kautta tukemassa heitä vaikeassa elämäntilanteessa.

Tavoittaako sairaalapapin myös viikonloppuisin?
   – Sairaalapapit ja toinen kehitysvammaistyön pastori ovat vuorollaan päivystäjinä kaikkina viikonpäivinä ympäri vuorokauden Oulun sairaaloiden ja hoivakotien kiireellisiä pyyntöjä varten.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 14/2017