Miksi meneillään on tulehtunut arvojen taistelu? Miksi Trump-ilmiön kohdalla varotaan puhumasta sukupuolesta? Professori Jaana Hallamaan mukaan kyse on ikivanhasta vastakkainasettelusta.
Nainen on valmistautunut. Hän on asiantunteva ja kokenut. Hän vastaa johdonmukaisesti kysyttyihin kysymyksiin. Hän on hillitty ja kohtelias, vaikka hänen päälleen puhutaan, vaikka hänen vastustajansa toistuvasti halventaa kaikkia hänen kaltaisiaan.
Mies on poliittisesti kokematon, mutta itsevarma. Hänen vastauksensa poukkoilevat epämääräisesti ja faktat ovat usein hukassa. Hän on mahtaileva ja hyökkäävä. Hän puhuu päälle ja valehtelee. Häntä on syytetty lukuisia kertoja naisten seksuaalisesta ahdistelusta. Hän on jäänyt kiinni puheista, joissa hän kehuskelee tällaisilla teoilla. Hänet valitaan yhteen maailman tärkeimmistä viroista.
Viime syksynä nähtiin poliittinen näytelmä, joka sanan varsinaisessa merkityksessä, fiktiona, olisi ollut epäuskottava pannukakku. Henkilöitä olisi haukuttu karikatyyreiksi ja vastakkainasettelua mauttomaksi.
Entä lopputulos? Riippuu tietenkin keneltä kysyy, häviäjiltä vai voittajilta. Voittajia ovat ennen kaikkea Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin keskivertokannattajat: valkoiset ja iäkkäät, alemman keskiluokan miehet.
Mikä heitä Trumpissa viehättää?
Miehet kokevat
olonsa uhatuiksi
Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan kyse on ennen kaikkea siitä, että valkoinen korkeakouluttamaton mies tuntee asemansa uhatuksi.
– Heidän odotuksensa perustuvat aikaan, jolloin yhteiskunta on kyennyt takaamaan heidänlaisilleen suhteellisen hyvän aseman. Nyt kun muut ryhmät ovat saaneet oikeuksia, se näyttäytyy Trumpin perusäänestäjille heidän asemansa huononnuksena, mitä se toki onkin, Hallamaa sanoo.
– Valkoiset kouluttamattomat miehet joutuvat kilpailemaan samoista työpaikoista ja hyvinvoinnista ulkomaalaistaustaisten uusien siirtolaisryhmien sekä naisten kanssa. Hyvä asema yhteiskunnassa ei enää tulekaan kuin manulle illallinen. Tässä uudessa tilanteessa ensimmäinen tulkinta on, että muut uhkaavat heitä.
Vastakkainasettelu on
yhä voimakkaampaa
Äänestystulosten vertailu näyttää, että eri ihmisryhmien välinen vastakkainasettelu on syventynyt. Ikä, uskonto, etnisyys ja koulutus vaikuttivat merkittävästi siihen, valitsiko äänestäjä Trumpin vai presidenttiehdokas Hillary Clintonin.
Myös sukupuoli vaikutti, mutta ei niin paljoa kuin Clintonin leiri odotti. Miehistä 53 prosenttia ja naisista vajaa 42 prosenttia valitsi Trumpin.
Pohjoismaista käsin se tuntuu käsittämättömältä.
Lukuiset naiset ovat syyttäneet Trumpia seksuaalisesta ahdistelusta, väkisin suuteluista ja kourimisista. Hän on puhunut seksuaaliseen sävyyn pienistä tytöistä ja kommentoinut häiritsevään sävyyn jopa omaa tytärtään.
Hänen entinen vaimonsa Ivana Trump syytti Trumpia raiskauksesta, mutta myöhemmin lievensi sanamuotoa välikohtauksesta, jossa kertoo ex-miehensä muun muassa repineen häneltä tukon hiuksia irti.
Miesvaltainen kulttuuri
asettaa naiset toisiaan vastaan
Joka viides nainen raiskataan elämänsä aikana Yhdysvalloissa. Perheväkivallan uhrien päivystävään puhelimeen tulee keskimäärin noin 20 000 puhelua päivässä. Miksi naiset silti äänestivät Trumpia, oman ahdistelijansa perikuvaa?
– Trump-ilmiö pelastaa myös naiset siltä, että he joutuisivat ottamaan vastuuta omasta elämästään, koulutuksestaan ja toimeentulostaan. Asema, jota Trump tarjoaa naiselle, on olla kaunis, viehättävä ja huolehtia vain omasta laittautumisestaan.
– Perinteisessä naisen roolissa ei ole pelkkiä haittapuolia vaan myös etuja. Jos haluaa olla kotirouva, miehen pitää huolehtia toimeentulosta, Hallamaa sanoo.
Hänen mukaansa ilmiöön vaikuttaa myös miesvaltaisen kulttuurin perinne, jossa naisen tehtävä on olla ensisijaisesti lapsia ja miestä varten. Se saa naiset kääntymään toisiaan vastaan.
Voimakas nainen
saa vihat päälleen
Hillary Clinton edusti vaaleissa vanhaa poliittista valtaa, Trump muutosta. Silti ylitsevuotavaa Hillary Clinton -vihaa on vaikea käsittää. Sähköpostisotkut ja Wall Street -yhteydetkään eivät selitä silmitöntä demonisointia, asein ja vankilalla uhkaamista saatikka lukuisia vainoharhaisia salaliittoteorioita. Niiden mukaan Hillary Clinton on vaihtoehtoisesti joko massamurhaaja, illuminatin, salaseuran jäsen, paholaisen agentti tai 40 vuotta valeavioliitossa elänyt lesbo.
Clintoniin kohdistuvaa vihaa on selitetty myös suomalaisessa mediassa sillä, että hän antaa epäinhimillisen ja tunteettoman vaikutelman itsestään.
Eikö viha sitten mitenkään liity siihen, että hän on nainen?
– Onhan se naisvihaa! Jos nainen näyttäisi tunteita siinä asemassa, se olisi heikkouden merkki. Hänelle ei ole mitään oikeaa tapaa olla, Hallamaa sanoo.
Hallamaan mukaan Hillary Clinton kuuluu ensimmäiseen ikäluokkaan naisia, joilla on ollut mahdollisuus kouluttua ja tehdä ura. Hän edustaa kaikkia hyvään asemaan päässeitä naisia.
– Aiemmin on voitu hyväksyä yksi poikkeusnainen kuten Katariina Suuri, kuningatar Viktoria tai neitsyt Maria. Clinton on tullut yli näistä määrityslokeroista. Häntä ei voi määrittelemällä alistaa, saada kuriin.
Clintonin tappio saattoi
tuntua henkilökohtaiselta
Jaana Hallamaa on yksi niistä naisista, jotka ovat joutuneet taistelemaan päästäkseen samalle viivalle kuin miehet.
Hän opiskeli teologiaa silloin kuin vain miehistä saattoi tulla pappeja. Hän on kokenut syrjintää pappina toimiessaan. Se tulee esiin tilanteissa, joissa samat ihmiset, jotka välttelevät naisvetoisia kirkolliskokouksia tai jumalanpalveluksia, voivat esteettä toimia miespiispojen kanssa, vaikka nämä vihkivät myös naisia papeiksi.
– Näissä tilanteissa erotteleva toiminta kohdistuu sukupuoleeni eikä mielipiteisiini. Se, että ei tule hyväksytyksi, on psyykkisenä kokemuksena todella kova. Se on niin loukkaavaa, Hallamaa kertoo.
Monelle saman kokeneelle naiselle Clintonin häviö voi tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta, lyönniltä vasten kasvoja.
Olemmeko edelleen siinä tilanteessa, että vaikka tekisit ahkerasti kotiläksysi ja kunnioittaisit muita, häikäilemätön ahdistelija ja valehtelija voittaa?
– Tuntuuhan se musertavalta, Hallamaa sanoo, mutta lisää nopeasti, ettei ole valmis lannistumaan.
Professori uskoo, että liberaalit arvot ja tasa-arvo ovat kaikesta huolimatta voitolla. Trump-ilmiön voikin nähdä patriarkaatin kuolinkouristuksena.
– Trumppilainen kumous näyttää voimakkaalta, koska siinä on yksi keulakuvahahmo. Todellinen pysyvä muutos ei lähde yhdestä johtajasta vaan arjen pienistä teoista töissä ja kotona. Tässä piilee naisten voima: he ovat arjen asioissa voimakkaasti kiinni. Siellä ne ratkaisun avaimet oikeasti ovat eivätkä Valkoisessa talossa.
Muutoksen aikoina
kaivataan syntypukkeja
Kaikki tämä yhteisöllinen, arjessa kiinni oleva muutostyö ei vain ole mediaseksikästä ja helposti markkinoitavaa.
Hillary Clintonin ”Stronger Together” (Vahvempia yhdessä) ei ole niin vetoava kuin ”Make America Great Again” (Tehdään Amerikasta jälleen mahtava). Jälkimmäinen tarjoaa haaveen vanhasta hyvästä ajasta, kun rikkaat isännät laittoivat hommat kuntoon ja kertoivat mitä pitää tehdä.
Lopulta sukupuoli ja siihen liittyvä tasa-arvon vaatimus näyttäytyvät nappuloina liberaalien ja perinteisten arvojen välisessä sodassa.
Miksi se on nyt niin kiihkeää ja repivää, ei vain Yhdysvalloissa vaan myös Isossa-Britanniassa ja muualla Euroopassa, myös Suomessa?
– Liberaaliin vasemmistolaiseen perinteeseen kuuluu voimakkaasti ajatus muutoksesta. On tarve muuttaa maailmaa ja kehittää itseään. Siihen kuuluu kaiken kyseenalaistaminen, myös itsensä.
Hallamaan mukaan Trumpin äänestäjäkunnassa taas koetaan globaali maailma uhkana, jossa vaatimus omien arvojen kyseenalaistamisesta tuntuu täysin kohtuuttomalta – varsinkin kun juuri heidän asemansa on huonontunut muihin ryhmiin verrattuna.
– He kokevat, että eliitti ei kuuntele heidän hätäänsä eikä hyväksy heitä, mutta Trump hyväksyy. Hän kehtaa sanoa epäsovinnaisiakin asioita.
Trump vahvistaa käsitykset syntipukeista, joita ovat ”ne muut”: muslimit, feministit, köyhät meksikolaiset ja rikkaat kiinalaiset.
– Ihmisillä on aina ollut tarve asettaa itselleen epäjumalia ja toisaalta tuomita syntipukit. Ne ovat toistensa sisarusmekanismeja. Johtohahmoon voi kanavoida toiveet ja syntipukkeihin vihan. Molempiin sisältyy sama funktio, joka vapauttaa ihmisen omasta vastuusta, vapauttaa tarkastelemasta omia vikojaan, Hallamaa selventää.
Trump vetosi
kristittyihin
Valtaosa Trumpia äänestäneistä oli kristittyjä: protestantteja, evankelikaaleja ja valkoisia katolilaisia. Latinalaisamerikkalaiskatolilaiset, juutalaiset ja uskonnottomat valitsivat Clintonin.
Mikä Trumpin arvomaailmassa vetoaa konservatiivikristittyihin?
Hallamaan mukaan Trump edustaa voimakasta johtajuutta, joka miellyttää fundamentalistisia piirejä. Kyseinen äänestäjäkunta kokee tärkeäksi myös perinteisten perhearvojen suojelemisen liberaaleilta aatteilta.
Tätä arvokamppailua on viime vuosina käyty myös suomalaisessa politiikassa. Tasa-arvoista avioliittolakia vastustettiin eduskunnassa Raamattuun vedoten.
Hallamaan mukaan tämäkin retoriikka noudattaa usein syntipukkiasetelmaa: silloin sukupuolivähemmistöjen oikeudet uhkaavat vallitsevia perhearvoja.
– Kärjistäen sanottuna on sellaista ajattelua, että ’kaikki olisi hyvin, jos noita homoja ei olisi. ’
Ratkaisu jatkuvasti syvenevään, repivään vastakkainasetteluun olisi aito rakentava neuvottelu. Neuvottelua taas ei voi syntyä ennen kuin molemmat osapuolet tunnustavat toisensa toimijuuden. Juuri näitä asioita Hallamaa pohtii tutkiessaan parhaillaan yhteistoiminnan etiikkaa.
Arvokeskustelu ei synny
ilman kunnioitusta
Trumpin tie ei vie mihinkään, Hallamaa sanoo. Mennyt maailma ei tule takaisin.
Auktoriteettiin perustuvat yhteisöt ovat Hallamaan sanoin synnin maailmassa vääjäämättä sortavia. Toisen sortamiseen on aina kiusaus olosuhteissa, joissa toisilla on ääni ja toisilla ei.
– Ongelma on se, että yhdenvertaisuus nähdään virheellisesti nollasummapelinä, vaikka todellisuudessa se, että kaikilla on toimijuus, on kaikkien kannalta parempi.
Hallamaa hoksauttaa, että yhteistoiminta ei aina tarkoita höttöistä ja mukavaa yhdessä sopimista. Se voi olla hirveää ja armotonta – ainakin se on kauhean vaikeaa.
– Voimme olla raivoissamme toistemme mielipiteistä, mutta silti kunnioittaa toisiamme. Silloin tunnustamme, että toisella on samanlainen oikeus ajatella ja ilmaista asioita kuin minullakin.
ELEONOORA RIIHINEN