Kriisinhallintaveteraanit vaalivat myös sotaveteraanien perintöä
Oululainen Timo Heikkinen esittelee veteraanikorttiaan. Viime vuoden alusta alkaen kaikki suomalaiset rauhanturvaajina toimineet ovat olleet oikeutettuja vastaavaan kriisinhallintaveteraanin korttiin.
Oulun seudun rauhanturvaajat ry:n ja Vammautuneet kriisinhallintaveteraanit ry:n puheenjohtaja on yksi niistä noin 38 000 henkilöstä, joille kortti on lähetetty.
– Eduskunta halusi antaa meille veteraanistatuksen, Heikkinen iloitsee.
Tämän vuoden alussa voimaan tulleen kriisinhallintatapaturmalain ansiosta myös rauhanturvaamistehtävissä vammautuneilla on oikeus saada hoitoa esimerkiksi traumaperäiseen stressireaktioon ilman aikarajoituksia. Oireet voivat iskeä jopa vuosikymmenten jälkeen.
Taustalla on kansallinen kriisinhallinnan veteraaniohjelma 2015–2019, joka laitettiin liikkeelle Carl Haglundin puolustusministeriaikana.
Heikkinen osallistui ennen pääsiäistä Helsingissä ohjausryhmän kokoukseen, jossa tarkasteltiin tilannetta kauden puolivälissä.
– Meillä kriisinhallintaveteraaneilla on takana lähtöjä komennukselle yhteensä liki 50 000, Heikkinen kertoo.
Suomalaisia rauhanturvaajina
yli 60 vuotta
Suomi on rauhanturvaamisen suurmaa. Tällä hetkellä maailmalla on noin 500 suomalaista rauhanturvaajaa.
Timo Heikkinen oli vuosina 1986–87 Libanonissa ja 1989–90 Namibiassa. Hän uskoo, että ilman juuri Namibian itsenäistymisen alla tapahtunutta vammautumistaan hänellä olisi takanaan jo 5–6 reissua.
Oulun seudun rauhanturvaajissa jäseniä on noin 300. Mukana on kolme jäsentä, jotka olivat mukana suomalaisten rauhanturvaajien ensimmäisellä komennuksella vuonna 1956.
Suomen rauhanturvaajaliiton jäseneksi pääsee, kun on käynyt yhdellä komennuksella. Lähtö on aina vapaaehtoista. Vain pieni osa on armeijan kantahenkilökuntaa, suurin osa lähtijöistä on reserviläisiä.
– Suosittelen kriisinhallintatehtäviin lähtemistä, se on silmiä avaava kokemus. Kokemuksen jälkeen huomaa, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa ovat.
Kaveria ei jätetä
kotimaassakaan
Vertaistuella on iso rooli kriisinhallintaveteraanien toiminnassa.
Kasvokkain tapahtuvien tapaamisten lisäksi vertaistukea annetaan myös lukuisissa ryhmissä esimerkiksi Facebookissa. Ryhmistä löytyy omansa myös rauhanturvaajien omaisille.
Niin kotimaata puolustaneilla kuin rauhaa maailmalla turvanneilla on paljon yhteistä. Periaate ”kaveria ei jätetä” elää voimakkaasti.
– Vertaistuen lisäksi veteraanituki on yksi toimintamuodoistamme. Se voi olla lumien tiputtamista katoilta tai pihan raivausta.
Rauhanturvaajilla
on oma juhlapäivänsä
Suomessa käsitteellä veteraani tarkoitetaan nimenomaan sotiemme veteraaneja. Maailmalla veteraanikäsite on laajempi. Tähän suuntaan ollaan menossa myös Suomessa.
Kun sodissa maata puolustaneiden määrä vähenee, kriisinhallintaveteraanien määrä puolestaan kasvaa.
Sotaveteraanit ovat halunneet jättää perintönsä vaalimisen tietyiltä osin kriisinhallintaveteraaneille.
Esimerkiksi kansainvälisessä veteraanijärjestössä Suomea edustavat nykyään Rauhanturvaajaliiton nimeämät henkilöt.
Kansallisena veteraanipäivänä 24. huhtikuuta muistellaan kuitenkin sodissa taistelleita.
– Päivämäärä tulee siitä, että 27.4.1945 viimeinen saksalaissotilas poistui Suomesta ja maan todettiin olevan ”vapaa vieraan valtion joukoista”. Siihen katsotaan sotien päättyneen, historiaa harrastava Heikkinen kertoo.
Timo Heikkinen painottaa, että kriisinhallintaveteraanit eivät ole viemässä sotaveteraaneilta heille kuuluvaa päivää. He juhlistavat veteraanipäivää samoin kuin muut kansalaiset.
Rauhanturvaajien oma päivä on vuorossa 29. toukokuuta. Tuolloin Helsingissä lasketaan seppele menehtyneiden rauhanturvaajien muistomerkille.
Oulussa seppele lasketaan sankarihauta-alueen läheisyydessä sijaitsevalle kenraali Ensio Siilasvuon haudalle.
Mannerheimin syntymäpäivänä vietettävää puolustusvoimain lippujuhlaa 4. kesäkuuta juhlistetaan puolestaan Linnasaaressa ammuttavilla tykinlaukauksilla.
ELSI SALOVAARA