Kävimme äitini kanssa pääsiäiskokon räiskyvää paloa katselemassa lapsuuteni maisemissa Sievin Kiiskilän kylällä. Jälleen kerran kyläyhdistyksen aktiivit olivat rakentaneet näyttävän kokon kyläläisten ja ohikulkijoiden iloksi.
Lapset juoksivat ja kirmailivat kokon tuntumassa. Aikuiset vaihtoivat kuulumisia keskenään. Tarjolla oli makkaraa, kahvia ja mehua.
Pääsiäiskokko kokoaa alueensa asukkaita koolle vauvasta vaariin. Kokko edustaa yhteisöllisyyttä parhaimmillaan, ja kaikki ovat tervetulleita yhteiseen tapahtumaan.
Vuosi sitten pääsiäisenä palasimme äidin kanssa Kiiskilästä Järvikylän kokon kautta. Järvikylän kokko paloi pienemmin liekein. Sama havainto oli tänäkin pääsiäisenä.
Vuosi sitten palattuamme kokkokierrokselta saimme kuulla ja nähdä televisiouutisista, että Ylivieskan kirkko palaa. Kovin järkyttävä oli tuo uutinen. Muistan kuinka katseeni nauliutui seinällä olevaan kuvatauluun Ylivieskan kirkosta. Ehkä haikeutta lisäsi myös tieto, että vuonna 1786 rakennetun kirkon oli suunnitellut sukuumme kuuluva Pekka Raudaskoski.
Tuo surullinen tapahtuma on lisännyt yhteisöllisyyttä Ylivieskassa. Kirkon raunioille on talkoilla rakennettu risti hiiltyneitä hirsistä.
Pääsiäisyönä ristin tuntumassa pidettiin messu, kuten tapahtui myös vuosi sitten osittain palavan kirkon lähistöllä. Uuden kirkon rakentamiseksi on saatu lahjoituksena 260 000 euroa. Oulun Tuomiokirkkoseurakunta on lahjoittanut esimerkillisesti 7 000 euroa. Piispa Samuel Salmi on vedonnut seurakuntiin, että ensi vuoden talousarvioiden laadinnassa huomioidaan lahjoitukset Ylivieskan uuden kirkon rakentamiseksi.
Yhteisöllisyys on tärkeä voimavara
27.4.17