Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijat toteuttivat toiminnallisen tapahtuman päiväkoti Toivon lasten ja heidän ohjaajiensa kanssa.
Aistit pääsivät valloilleen Oulussa opiskelevien sosionomi-diakonien Luovuus ja toiminnallisuus osana ammatillisuutta -kokonaisuuden suorittamisessa.
Opintojen myötä opiskelijat pääsevät toteuttamaan työelämässä luovin ja taidelähtöisin menetelmin toimintatuokion ja toimimaan asiakkaiden kanssa. Tämä on koettu tärkeäksi opetussuunnitelmaa kehitettäessä.
Kontakti asiakkaisiin ja työelämän toimintaympäristöihin on tärkeää jo opintojen alkuvaiheessa, se lisää osaltaan sekä opiskelijoiden motivaatiota että asiakastyön osaamista.
Opintojen tavoitteena on se, että opiskelija osaa tunnistaa oman luovuutensa ja voimavaransa sosiaalialan tai kirkon alan työssä. Taidelähtöisiä ja toiminnallisia menetelmiä hyödynnetään erilaisten asiakkaiden kanssa toimiessa.
Yhteiskristillinen
päiväkoti
Päiväkoti Toivon taustalla on Oulun Kristillinen Kasvatus ry, joka on perustettu 2004. Yhdistyksen alaisuudessa toimii kaksi kristillistä päiväkotia, Verso Välivainiolla ja Toivo Maikkulassa.
Yhdistyksen periaatteena on edistää ja tukea kristillistä kasvatusta yhteiskristillisessä hengessä, edustamatta mitään yksittäistä tunnustuskuntaa.
Toiminnan lähtökohtana on kaikille kristityille yhteinen perusta, joka löytyy Raamatun ilmoituksesta ja jonka ydin on ilmaistu Apostolisessa uskontunnustuksessa. Päiväkodeissa on käytössä Oulun kaupungin palveluseteli.
Tuoksupiste oli
lasten suosikki
Opiskelijat Anni Jokikokko, Miia Kopola, Aila Lindeman, Marita Mäntyniemi-Koivisto, Saara Rosberg ja Tiia Santaniemi järjestivät Aistit tutuksi -tuokion päiväkodissa työskentelevän kasvatusalan ammattilaisen seuratessa toimintaa.
He kävivät etukäteen tutustumassa päiväkotiin ja tiloihin ja suunnittelivat aistiradan sen mukaan. Radan vastuualueet jaettiin ja kukin opiskelija valmisteli oman toimintapisteen kotonaan.
Aistirata toteutettiin kahdessa päiväkodin isompien lasten ryhmässä.
Kummallekin ryhmälle oli varattu radan läpi menemiseen aikaa noin tunti. Radalla oli erilaisia toimintapisteitä eri aisteille. Tehtävissä käytettiin apuna kuuloa, näköä, hajua, tasapainoa, tuntoa sekä rytmiä ja leikkiä.
Tapahtumahetki innosti lapsia, ja se oli henkilökunnankin mielestä piristävä.
Lapset kommentoivat tuokiota kivaksi, erilaiseksi ja kiinnostavaksi. Eritoten tuoksupisteellä oli hauskaa tuoksutella muun muassa kardemummaa, joka toi mieleen leivontahetken mummon kanssa.
JUKKA MÄÄTTÄNEN
SIRPA YLÖNEN