Árpád Kovács on todennut julkisuudessa muun muassa

Kirkolla on omat suorasuunsa

2.5.17

”Jumala voi antaa meille myös yhteiskunnallisia tehtäviä”

Monelle ihmiselle, joka uskoo luomiseen ja sitä kautta elämän arvon pyhyyteen, on luontevaa osallistua luonnonsuojelujärjestön toimintaan puhtaan elinympäristön säilymiseksi.
   Näin sanoo Antti Lankinen, joka on vuodesta 2010 seurannut Talvivaaran kaivoksen tapahtumia ja josta on tullut Talvivaaraa kohtaan esitetyn kritiikin kasvot.
   Vuonna vuonna 1984 Lankinen tuli Kainuuseen papiksi. 27 viime vuotta ovat kuluneet Sotkamossa.
   Melkein heti paikkakunnalle muutettuaan hän liittyi Sotkamon Luonto ry:n jäseneksi. Hyvin pian hän huomasi, että ainakin kolmasosa luonnonsuojeluyhdistyksessä aktiivisesti toimivista jäsenistä oli myös seurakunta-aktiiveja.

Uraaniherätys
seitsemän vuotta sitten

Pian Lankinen meni mukaan myös Kainuun luonnonsuojelupiirin työhön. Välillä iski väsymys ja toiminnasta vetäytyminen.
   Kului aikaa, alkoi Talvivaaran kaivoksen rakentaminen. Lankiselle tuli sisäinen halu olla jälleen luonnonsuojelupiirin toiminnassa aktiivisesti mukana ja hänet valittiin hallitukseen.
   Sitten alkoi tapahtua. Kainuuseen tuli vierailulle kanadalainen matematiikan ja fysiikan professori Gordon Edwards, joka oli yli 20 vuotta tehnyt töitä ydinvoimateollisuuden palveluksessa ja kääntynyt sen jälkeen ydinvoimaa vastaan siihen liittyvien riskien takia.
   Häneltä Lankinen sai uraaniherätyksen, riittävän tietopaketin uraanikaivosteollisuudesta ja ydinvoimasta sekä niitten loppusijoitukseen liittyvistä ympäristöongelmista.
   Ei kulunut montaa kuukautta kun Talvivaaran kaivoksen suunnitelmat uraanin talteenotosta pamahtivat esiin.

Vuorotteluvapaa kului
Talvivaaran merkeissä

Vuonna 2012 perustettiin Stop Talvivaara -liike, johon Lankinen ei kuulu, mutta jonka vakituinen avustaja hän on.
   Saman vuoden marraskuussa Talvivaaran kaivoksella havaittiin surullisenkuuluisa kipsisakka-allasvuoto, jonka jälkeen katastrofit seurasivat toistaan.
   Vuoden 2013 vuorotteluvapaalla Lankisella oli aikaa paneutua näihin kysymyksiin.
   – Kristittynä uskon siihen, että Jumala voi antaa meille myös yhteiskunnallisia tehtäviä, mitä kenellekin.
   – Talvivaaran tapauksen olen kokenut alusta alkaen niin, että minut on kutsuttu tälle tielle. Se on avautunut eteen ja sitä on pyydetty kulkemaan. Siinä on myös koeteltu uskollisuutta, Antti Lankinen kuvailee.
   Uskonpuhdistaja Martti Lutheria on pidetty koko pohjoismaisen hyvinvoinnin alullepanijana, koska hän korosti yhteisön merkitystä.
   Antti Lankinen tuntee hengenheimolaisuutta Lutherin kanssa.  Vastustustakin on tullut monelta taholta.
– Talvivaaran johdosta kohtuullisen korkealta on otettu yhteyttä ja sanottu, etten saa puhua näistä asioista, koska ihmiset uskovat sinua sen takia että olet pappi.

Luodun maailman
kunnioitus on tärkeintä

Lankisen mielestä kirkon tehtävä olisi tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun periaatteita, nostaa ensimmäinen uskonkappale korkeammalle.
   – Elämä ei ole syntynyt sattumalta, tämä on luotu maailma. Uskonnon perusteista nousee kohtuuden vaatimus ja ihanne. Se nousee suoraan Raamatusta.
   – Mitä on kohtuullinen toimeentulo ja miten se on sovitettavissa resursseihin? Miten usein matkustan ulkomaille ja mitä syön? Ihmisillä on syvä ymmärrys siitä, että olemme menossa kohti aikaa, jolloin on laskettava elintasoa.
   Lankisen elämää ja työtä pappina ohjaa näkemys siitä, että kirkko voi viljellä ja varjella tätä maata ja että meillä on ymmärrys elämän pyhyydestä.
   Totuus ei ole kauppatavaraa ja järjen käyttö on sallittu.
   – Ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jatkaa valitsemallaan tiellä ja pyrkiä olemaan rehellinen ja avoin kaikille.

Kommentoi ja anna palautetta jutusta

* * * * * * * *
 

”Yhteiskunta tarvitsee eettisen äänen ja vastavoiman”

Johanna Korhonen, millaisena näet seurakunnan luottamushenkilön roolin suhteessa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja epäkohtiin? Millaisessa vastuussa olet ja kenelle – vai oletko?
   – Seurakuntien luottamushenkilöillä on aika lailla valtaa – varsinkin, jos he käyttävät heille kuuluvan vallan sen sijaan että antavat viranhaltijoiden tai muiden tahojen täyttää valtatyhjiöt.
   Olen luottamustehtävissä johtamassa ja kehittämässä kirkkoa, jonka jäsen olen ollut jo 48 vuotta. Olen suorassa vastuussa minua äänestäneille seurakuntalaisille.
   Ajattelen olevani vastuussa myös niille seurakuntalaisille, jotka eivät ole minua tai ketään äänestäneet.

Millaisissa asioissa olet itse ottanut kantaa tai toiminut aktiivisesti ns. valtavirtaa vastaan?
   – En suhteuta mitään toimintaani ketään ”vastaan”. Toimin lakien ja kirkon päätöksentekojärjestyksen varassa omaa eettistä harkintaani soveltaen.
   Tältä pohjalta olen kritisoinut esimerkiksi miljoonien eurojen rahoitusta, jolla kirkko ylläpitää rakenteellista syrjintää.
   Kirkko pitää virallisina lähetysjärjestöinään viittä järjestöä, jotka eivät noudata Suomen lakia eivätkä kirkon linjauksia suhteessa naispuolisiin pappeihin ja seksuaalivähemmistöihin.
   Mielestäni tällaiset järjestöt eivät voi olla kirkkomme virallisia ja rahoituksen piirissä olevia järjestöjä.
   Teen kaikkeni, että kirkkohallitus lähetystyön perussopimuksen mukaisesti poistaa virallisten järjestöjen listalta ne, jotka eivät toimi lain ja kirkon linjausten mukaisesti.
   Tästä nämä kyseiset järjestöt kannattajineen luonnollisesti eivät ole pitäneet.
   Kirkon jäsenten valtavirta kuitenkin kannattaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

Oletko itse kohdannut painostusta tai vastarintaa johonkin yhteiskunnalliseen epäkohtaan liittyen toimiessasi luottamustehtävässä?
   – Runsaasti. Kiitoksia ja kannustusta, mutta myös silkkaa vihapostia.
Vihan aiheena ovat tyypillisesti syrjintää harjoittavien järjestöjen rahoituksen kritisointi sekä avioliittolakiin liittyvät seikat.

Millaisena näet kirkon ja seurakunnan aseman ja vaikutusmahdollisuudet nyky-yhteiskunnassa? Haluaisitko muuttaa tilannetta jotenkin?
   – Kirkon merkitys nousee. Yhteiskunta tarvitsee eettisen äänen ja vastavoiman, jonka ääni kantaa talousmelun ja muun ajankohtaisen ongelmatiikan yli.
   Jäsenet haluavat, että kirkko tekee hyvää. Niin sen pitääkin tehdä.
   Millaisena näet seksuaalivähemmistöjen aseman seurakunnassa, kirkossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa? Millainen se on tulevaisuudessa?
   – Suomalaisessa yhteiskunnassa tilanne on jo melko hyvä, mutta kirkko valitettavasti tulee jälkijunassa.
   Helsingin hiippakunnassa seksuaalivähemmistöjen olemassaolo ja täysi osallisuus seurakuntien toiminnassa ovat jo normaalia valtavirta-ajattelua. Olen ymmärtänyt, että muualla Suomessa tilanne ei valitettavasti ole vielä yhtä hyvä.
   Mutta tilanne kehittyy. Pääkaupunkiseutu voi tässä raivata tietä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskehitykselle koko maassa myös kirkon piirissä.

Kommentoi ja anna palautetta jutusta

* * * * * * *

”Ei auktoriteeteille”

Oulun seurakuntien kansainvälisen työn pastori Árpád Kovács kokee olevansa vastuussa vain itselleen – ei alhaalle, ylhäälle tai sivulle. Hän on profiloitunut etenkin turvapaikanhakijoiden asioitten puolestapuhujana. Kovacs oli myös mukana hankkeessa, jossa ehdotettiin Hailuotoa pakolaisten turvasaareksi.
   Hänestä auktoriteettiusko voi olla vaarallinen asia.
   – Me ei tarvita Jumalaa auktoriteettina, me tarvitaan Jumalaa jollain toisella tavalla. ”Se on oikein, mitä Jumala tai Führer sanoo” – ei se niin mene.
   Kovacsin mielestä sukupuolivähemmistöihin suhtautumisessa kirkolla on paljon petrattavaa.
   – Jos jumalallisessa kirjoituksessa vuodelta x on sanottu jotain, mitä sitten? Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Kovacs vihkisi samaa sukupuolta olevan parin epäröimättä eikä kaihtaisi viedä asiaa maalliseen oikeuteen, jos vihkimisestä tulisi hänelle seurauksia.

TEKSTIT: MARJO BALOGUN