Luterilaisuuden ytimessä

9.5.17

Augsburgin tunnustus -oratorio tuo uskonopit nykyaikaan

Kirkkomusiikkiteosten kantaesitykset ovat harvinaisia. Sellainen on kuitenkin luvassa helatorstaina, kun Kiimingin kirkossa kuullaan ensi kertaa Risto Ainalin säveltämä Augsburgin tunnustus -pienoisoratorio. Suomenkielisen teoksen sanat ovat pastori Satu Kreivi-Palosaaren käsialaa.
   Augsburgin tunnustus pohjautuu vuonna 1530 koottuihin luterilaisen uskontunnustuksen 21 artiklaan. Niissä määriteltiin se, miten luterilaisuus eroaa katolisuudesta.
   – Kirjoitin runomuotoisen tekstin kahdeksan vuotta sitten osana teologian opintojani. Sen tarkkuus alkuperäistekstiin liittyen on ollut tärkeää, vaikka teksti onkin runomuodossa, Satu Kreivi-Palosaari kertoo.
   – Tänä reformaation merkkivuonna on tullut esille hyvin se, mistä luterilaisuus lähti liikkeelle, esimerkiksi Raamatun keskeisestä asemasta, Risto Ainali iloitsee.

Luterilaisuuden
opit tutuiksi

Moni suomalainen luonnehtii omaa uskoaan sanoen, että uskoo, muttei niin kuin kirkko opettaa.
   – Tiedämmekö kunnolla mitä kirkko opettaa tai tunnemmeko keskeisintä tunnustuskirjaa? Halusin kertoa sen uudella tavalla. Siksi tämä teksti on syntynyt, Kreivi-Palosaari perustelee.
   Muutama vuosi sitten hän antoi tekstit Ainalille. He ovat tehneet yhteistyötä aiemminkin, ja sen tuloksena on syntynyt muun muassa viisi pääsiäisaiheista laulua.
   Säveltäjä tarttui haasteeseen mieluusti.
  – Rakastan luterilaista kirkkoa ja Luther persoonana kiehtoo myös. Hänhän oli säveltäjä, soittaja ja runoilija.

Musiikissa kuuluu
säveliä menneestä

Tavoitteena oli saada aikaan musiikkiteos viimeistään reformaation merkkivuodeksi, ja se onnistui. Viime syksynä alkoi kiihkein sävellysvaihe. Loppujen lopuksi nuotteja kertyi noin 60 sivua.
   – Risto on tehnyt todella ison työn säveltäessään tunnin mittaisen teoksen, Satu Kreivi-Palosaari kiittelee.
   Teos on sävelletty seka- ja lapsikuorolle, sopraano- ja baritonisolistille. Säestyskokoonpanossa ovat urut, viulu ja sello. Säveltäjä luonnehtii tyylin olevan perinteinen. Kuulijan korva voi tavoittaa teoksesta myös jotain ennestään tuttua, sillä mukana on myös keskiaikaista ja 1900-luvun sävelmistöä.
   22 osaa sisältävä teos saa kantaesityksensä Kiimingin kirkossa.
   – Minusta on todella hienoa, että se esitetään juuri Kiimingissä, joka on Riston kotiseurakunta, ja minäkin asuin siellä pitkään perheineni. Mahtavaa on kuulla se myös rakkaaksi tulleessa Karjasillan kirkossa, Kreivi-Palosaari toteaa.

ELSI SALOVAARA