Oulun seurakunnissa järjestettiin torstaina 18. toukokuuta Suvivirsi soikoon! -tempauksia. Haukiputaalla päivä päätettiin suvilauluiltamiin ravintolassa.
Hämärässä Navetta-ravintolassa on odottava tunnelma. Iso kivitakka on koristeltu kynttilöillä, tilan keskellä on kaksi mikrofonia. Pian baarijakkaroille istahtavat laulaja-lauluntekijä Jukka Takalo ja pastori Pekka Mustakallio.
– Täällä on Pekan fanijoukot jo paikalla, huikkaa Marja-Liisa Honkanen seurakunnan omalle pastorille esiintyjien saapuessa.
Honkanen on saanut vinkin tilaisuudesta kavereiltaan. Hän ja kolmisenkymmentä muuta innostuivat paikalle yhdessä laulamisen ilosta.
Ihmiset eivät ole
mustavalkoisia
– Illan kulku menee näin, että laulamme vuoron perään: Jukka laulaa omia biisejään, ja minä kaikkia muita, Pekka Mustakallio selvittää aluksi.
Liikkeelle lähdetään nuoren seurakunnan lauluilla, joita on laulettu erityisesti rippikouluissa viime vuosikymmeninä.
Niiden lisäksi Suvilinnun lauluvihkosta löytyy tutuimpia virsiä ja radioaalloilla usein kuultuja kappaleita, kuten ikivihreät Kesän lapsi ja Satumaa sekä Juha Tapion Sitkeä sydän. Mukana on myös Finlandia-hymni ja kansanlauluja.
Aknestik-yhtyeestäkin tuttu Jukka Takalo kertoo huomanneensa, että laulujen sanat ja sävel voivat koskettaa tyylilajista riippumatta.
Martinniemestä kotoisin oleva Takalo herätti muutama vuosi sitten kohua Jokainen on vähän homo -kappaleellaan. Laulu soi myös suvilauluiltamissa.
– Ihmiset ovat paljon suvaitsevaisempia kasvokkain kuin mitä nettikirjoittelujen perusteella näyttäisi. Ihmiset eivät ole mustavalkoisia. Tarvitaan vain lisää kohtaamisia, hän toteaa.
Kummelin
jalanjäljissä
Pekka Mustakallio kysyy, kuinka moni muistaa 90-luvun suosikkisarjan Kummelin. Siinä keksittiin hänen mukaansa käsite virsikirjan lisävihko.
– Eräässä sketsissä hahmot lauloivat esimerkiksi Kirkan tutuksi tekemää hittiä Surun pyyhit silmistäni pois. Lauletaan seuraavaksi se, ja saatte opettaa minua.
Tutut kappaleet nostavat naisvoittoisen yleisön tunnelmaa.
– Nyt kädet ylös, kuvitellaan, että ollaan stadionilla ja sytkärit loistaa, kun Scorpions soittaa voimaballadia, Takalo kannustaa.
Tilaisuus ravintolassa päättyy Suvivirteen.
– Olen soittanut sitä keikoillanikin, siitä tulee mieleen kesä ja vapaus, Takalo tunnustaa.
Rokkibiisistäkin
löytyy sanoma
Tilaisuuden jälkeen useampi osallistuja käy kiittämässä esiintyjiä. Takalon ja Mustakallion keskinäinen jutustelu sujui luontevasti. Yhteinen sävel löytyi, vaikka he eivät tunne entuudestaan toisiaan.
– Olen tehnyt muiden artistien kanssa vastaavia iltoja, joissa koetamme etsiä aasinsiltoja toistemme kappaleisiin. Onhan tässä ihan erilainen jännite kuin jos täällä olisi pari pastoria laulattamassa, Takalo pohtii.
Molemmat kehuvat intiimiä ravintolatilaa. Takalo on huomannut kitaran kanssa tekemillään soolokeikoilla, että ihmiset kuuntelevat silloin sanoja tarkemmin.
– Seurakunnan tilaisuudessa esiintyminen kiehtoi, sillä ihmiset ovat löytäneet kappaleistani uskonnollisia ulottuvuuksia, vaikka en itse sellaisia ajatellutkaan niitä kirjoittaessani.
Rytmiryhmä kiersi
koko päivän
Navetan tilaisuus päätti Haukiputaalla varsinaisen aktiviteettipäivän. Kirkkoherra Jaakko Tuisku kertoo, että seurakunnan työntekijät kiersivät pitäjää koko päivän.
– Meillä oli 4–6 hengen rytmiryhmä, joiden kanssa kävimme laulamassa huoltoasemalla, koulussa, asuntolassa, kirjastossa, paikallislehden toimituksessa, terveyskeskuksessa, kirpputorilla ja parissakin ravintolassa. Lapsikuorolla oli myös flash mob -tempaus, hän luettelee.
Itsekin rytmiryhmässä soittanut kirkkoherra kertoo, että vastaanotto oli kaikkialla ystävällinen.
– Suvivirsi edellä on menty, ja vähän tiernahengessä kysytty, saadaanko tulla laulamaan.
ELSI SALOVAARA