Mahdetaanko koulujen juhlissa enää esittää runoja, miettii oululainen Eeva-Kaarina Sarastamo. Hän oli lapsena innokas esittämään runoja sekä lauluja. Runoja hän esittää yhä mielellään. Parhaillaan hän tutustuu paksuun nippuun runoja, joita viisi lausujaa esittää Kastellin kirkossa äitienpäivänä.
Sarastamo paneutuu aina teksteihin perusteellisesti: – Vähintään pari viikkoa, koska haluan olla tekstien sisällä.
Muutama päivä ennen esiintymistä hän alkaa lukea tekstejä ääneen muun muassa tauotuksia ja painotuksia miettien.
Sarastamon omat runot syntyvät paperilapuille. Ne ovat aluksi rönsyileviä, tajunnanvirtamaisia tekstejä, joita kirjoittaja pikkuhiljaa työstää tiiviimmiksi.
Miksi juuri runot viehättävät? Sarastamo vastaa omalla runollaan: Runo / sisäinen äänesi / se merkitsee kaikkea. Sarastamon runoja on julkaistu Oulu-opiston runoantologioissa. Hän haaveilee myös runojensa kokoamisesta omakustannekirjaksi.
Moni pitää runoja vaikeasti lähestyttävänä kirjallisuuden muotona. Kenen runoilijan tuotannolla kannattaisi aloittaa runouteen tutustuminen? Tähän ei Sarastamon mukaan ole yksiselitteistä neuvoa.
– Kannattaa lukea monenlaisia runoja. Kun lukijan oma mieliala on linjassa sen kanssa mitä lukee, runous alkaa avautua. Onneksi on monenlaisia kirjoittajia. Kokeilemalla omat suosikit löytyvät.
MINNA KOLISTAJA