Teologiasta apua lääkärin työhön

9.5.17

Lääkäri tarvitsee kaiken viisauden kertoessaan potilaalle huonoja uutisia, Ulla Puistola sanoo

Gynekologisten syöpäsairauksien ylilääkäri, professori Ulla Puistola sanoo harrastavansa teologiaa. Hän luki teologisen tiedekunnan pääsykoekirjat muutama vuosi sitten, haki onnistuneesti opiskelemaan ja kehuu yhä valintakokeen kysymyksiä.
   – Ihania kirjoja, ihania kysymyksiä, Puistola riemuitsee.
   Ammatinvaihtoa Oulun yliopistollisen sairaalan lääkäri ei harkitse: valkoinen takki ei ole vaihtumassa mustaan työasuun eivätkä OYS:n käytävät kirkkosaleiksi.

Lääkärin on osattava
olla tukena

Puistola haluaa opinnoista itselleen lisävalmiuksia nykytyöhönsä. Vaikka lääkäri tapaa osastoilla aiempaa harvemmin potilaita, kohtaa hän sairastuneen leikkauksen jälkeen ja diagnoosin selvittyä.
   Joskus lääkärin tehtävä on kertoa uutinen, jota sairastunut pelkää: toivoa paranemisesta on vain vähän tai ei lainkaan.
   Tieto on sairastuneelle usein shokki, ja lääkärin olisi pystyttävä olemaan ihmisen tukena. Teologian opinnot antavat Ulla Puistolalle näihin hetkiin valmiuksia pitkän kokemuksen lisäksi.
   – Kun on kerrottavana, että hoidot eivät enää auta, lääkärilläkin on oltava voimia. Miten nämä tilanteet meillä itse kullakin ovat hallinnassa, siihen vaikuttaa mielestäni se, onko lääkäri selvillä omien sairauden ja terveyden kysymysten kanssa ja mitkä ovat arvomme.
   – Ja sekin, olemmeko miettineet omaa kuolemaamme, Puistola lisää.

Kriittisyys ei ole
karkottanut uskoa

Kriittinen ajattelu kuuluu teologian opintoihin. Ulla Puistolalle kriittisyys sopii, sillä se laittaa ihmisen tarkastelemaan todenteolla omaa jumala- ja kirkkosuhdetta.
   Puistolan näkemyksiä kriittisyys ei mullista. Jeesus ei ole paljastunut huijaukseksi, hän sanoo hymyillen.
   – Ihminen haluaisi hallita ja tietää kaiken, mutta totuus on se, että tietomaailmamme on säälittävän suppea.
   – Kristinusko on minun sukupolveni ihmisille ollut aina olemassa. Pidän mielelläni kirkkoa esillä työyhteisössäni, vaikka mustahuiviseksi mummuksi en ole ryhtynyt.
  – Elän reilusti omilla arvoillani, kristillisyys kuuluu niihin ja olen siitä onnellinen, Puistola sanoo.

Hartaus siirtää
uuden asian pariin

Ulla Puistola on Oulun seurakuntien luottamushenkilö, hän toimii Tuiran seurakuntaneuvostossa ja seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa.
   Vaikka Puistolalla on sairaalassa paljon työtä, seurakuntaneuvoston kokouksiin hän haluaa ennättää.
   – Työ neuvostossa on mielekästä. Kun lopetan työt sairaalassa ja kiirehdin neuvostoon, siirryn siihen maailmaan kokouksen alussa olevan hartauden avulla. Niiden muutaman minuutin aikana keskityn vain siihen, mitä hartauden pitäjä sanoo. En ajattele sairaalaa, vaan olen korvat avoimina sille, mitä tuossa hetkessä sanotaan.
   – Tuo hetki on ihmeellisellä tavalla tehokas. Tuntuu kuin kaikki alkaisi sen jälkeen puhtaalta pöydältä, vaikka takana on aamuvarhain alkanut työpäivä.

Rakkaudelle pitäisi
sanoa kyllä

Luterilaisen kirkon piispat antoivat keväällä uuden avioliittolain seurauksena ohjeistuksen, mitä lakimuutos tarkoittaa seurakunnissa. Muutamien seurakuntien kirkkoneuvostot ottivat käytäntöihin kipakasti kantaa.
   Tuiran neuvostossa ei ole puitu arvostelevasti Oulun piispan Samuel Salmen suosituksia. Ulla Puistolalla on selvä näkemys samaa sukupuolta olevien parisuhteista. Hän sanoo kertovansa oman näkemyksensä mielellään myös seurakunnassa.
   – Ihmisten rakkaus on otettava kirkossa vastaan ja sille on annettava hyväksyntä. Yhteiskunnassamme on niin paljon vihaa ja pahaa, joille on annettu tilaa. Miksi ei sitten anneta tilaa sille, että kaksi ihmistä haluaa pitää huolta toisistaan.

Sote haastaa
kirkon

Kirkko keskellä kylää on sanonta, mutta pitääkö sanaparsi Ulla Puistolan mielestä enää paikkansa?
   – Kirkko on enemmän reunalla kuin keskellä. Pidän harmillisena, että myös niin moni ikäisistäni on jättänyt kirkon. En itse usko, että ihmisten eroamiset – tai liittymiset – kirkkoon ovat aina niin viimeisen päälle harkittuja. 
   – Jos yhä isompi joukko ihmisiä kääntää selkänsä kirkolle, tilalle tulee tyhjää, joka täyttyy muista arvoista ja valinnoista. Ne eivät aina välttämättä tuo hyvää tullessaan.
   Ulla Puistola arvioi, että kohuttu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tuo kirkkoa lähemmäksi sen paikkaa kylän keskellä.
   – Ennakoin, että sote-uudistus säästää ennen kaikkea vanhusten ja vammaisten palveluista. Silloin tarvitaan kolmannen sektorin ja kirkon vapaaehtoistyön tarjoamia palveluja aiempaa enemmän. Uskon, että pyynnöt diakoniatyölle lisääntyvät. Kirkon rooli keskellä kylää vahvistuu, kunhan se lähtee mukaan yhteiskunnan uusiin haasteisiin.

Ihmisen ei
pitäisi jäädä yksin

Ulla Puistola arvostaa kirkon työtä yksinäisten ja iäkkäiden hyväksi. Hän toivoisi, että kaikilla ihmisillä olisi vierellään läheinen, kun lääkärillä on kerrottavana tieto vakavasta sairaudesta.
   Jos omaa läheistä tai ystävää ei ole, vierellä olijaksi olisi tärkeää löytää vapaaehtoinen esimerkiksi seurakunnasta.
   – Jos tukena ei ole ketään, joutuu ihminen taakan alle yksin. Tieto kuolemasta tuo usein mukanaan pohdinnan elämän tarkoituksesta. Sitä ei kenenkään pitäisi joutua pohtimaan pelkästään yksin.  
   Puistola pitää tärkeänä sitä, että seurakunnan työntekijöillä on aikaa kouluttaa vapaaehtoisia lähimmäisiksi.
   – Tästä aiheesta ei pidä kirkossa vain puhua vaan esimiesten täytyy järjestää työntekijöille aikaa ja mahdollisuuksia kouluttamiseen.
   Kun Puistolan oma työura sairaalamaailmassa aikanaan päättyy ja vapaa-aikaa tulee lisää, toivoo hän silloin voivansa antaa nykyistä isomman panoksen seurakunnan hyväksi. 

RIITTA HIRVONEN