Toiminta ei tarvitse Jumala-tarraa

3.5.17

Seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset järjestävät paljon toimintaa, jolla ei ole varsinaisesti tai välttämättä ”hengellistä” perustetta. Tällaisia ovat esimerkiksi tulevan viikon vapputapahtumat ja veteraanijuhlat. Silti nuo juhlat ovat olennainen osa seurakunnan toimintaa, koska ne koetaan tärkeiksi osana vuodenkiertoa ja yhteisön elämää.
   Joillakin kirkon toimintamuodoilla, esimerkiksi juuri vapputapahtumilla, on pitkät perinteet. Niiden puolustaminen on siksi helpompaa kuin sellaisten, mikä on uutta ja vasta hakee muotoaan.
   Uutta toimintaa myös kritisoidaan helposti: milloin mikäkin koetaan kirkkoon sopimattomaksi tai muuten vääränlaiseksi.
   Uudelle toiminnalle tai tapahtumille tunnutaan vaativan jonkinlaista Jumala-sertifikaattia, tarraa, joka osoittaa tekemisen oikealla tavalla hengelliseksi. Tällaiset vaatimukset asettavat turhia paineita sekä työntekijöille että seurakuntalaisille. Pelko epäonnistumisesta tai kritiikistä pitää monet hiljaisina ja nöyrinä, hyväksi havaitun, vanhan ladun hiihtäjinä. 
   Tulevaisuuden kirkko vähentää palkattujen työntekijöiden roolia ja antaa enemmän tilaa muille seurakuntalaisille. Yhä useammin toiminta on muiden kuin työntekijöiden vastuulla.
   Samalla suuri joukko seurakuntalaisia ei osallistu kokoavaan toimintaan lainkaan. Nämä muutokset tekevät kirkosta hyvin erilaisen kuin se on juuri nyt.
   Hengellinen elämä ei ole ulkoisista leimoista kiinni. Kaikki työ ja tekeminen, yhdessä oleminen ja toisten palveleminen, on samaa Jumalan maailmassa elämistä ja kristittynä olemista. 
   Ihmisellä on vain yksi pää ja yhdet kädet eikä mitään erillisiä Jumala-ulokkeita hengellisiä harrasteita varten.

Artikkeli on osa lehteä 14/2017