Armo kolahti työmieheen

18.7.17

Pentti Lehto sai pappisvihkimyksen 55-vuotiaana, teologiaa hän pyrki lukemaan ilman yo-papereita

Ihmisten kohtaaminen on mun juttu, sanoo kesäkuussa papiksi vihitty Pentti Lehto. Kun 55-vuotias, monenlaisissa ammateissa työtä tehnyt mies sanoo näin, puhetta on uskottava.
   Lehto on ollut muun muassa parisenkymmentä vuotta rakennus- ja sähköurakoitsijana Etelä-Suomessa. Työkaverit olivat tavallisia työmiehiä, jotka työskentelivät välillä kovien paineiden alla.
   Lehtoon puhe armosta oli iskenyt kunnolla jo nuorena miehenä, mutta työmailla armollisuudesta ei keskusteltu. Työmiesten imagoon sopi paremmin kova yrittäminen, vahvana pysyminen. Ajatus lahjaksi saamisesta, armosta, ei oikein tuntunut sopivan urakkatyömaiden todellisuuteen.
   Viimeisin työpaikka ennen pappisvihkimystä Lehdolla oli Somerolla. Hän vastasi kaupungin kuntouttavasta työtoiminnasta.
   – Siinä hommassa näki monenlaista elämää. Olisin halunnut kannustaa ihmisiä muutokseen, joka rakentuu armon perustalle. Armon varassa muutos on aina mahdollinen.
   Niin sanotut taivaspuheet eivät sopineet Lehdon silloiseen tehtävään, mutta papin työssä puhe armon varaan rakennetusta elämästä kuuluu julistuksen ytimeen.

Pohjoinen tarjosi
kaivatun työpaikan

Pentti Lehto on keminmaalaisten pappi marraskuun loppuun saakka. Muuttokuorma Perämeren pohjukkaan tuli Helsingistä saakka. Pääkaupunkiin jäi ainakin toistaiseksi asumaan Lehdon lähihoitajapuoliso. Perheen lapset ovat jo muuttaneet omilleen.
   Muuttoauto toi tavarat Keminmaahan kesäkuun alkupäivinä. Ensitöikseen uusi pappi pääsi hyödyntämään aiempaa osaamistaan, kun vuokra-asunnon saunankiuas kaipasi korjaamista.
   Lehto ei valita pitkästä etäisyydestä perheen luokse. Hän sai teologian maisterin paperit jo vuosi sitten ja on odottanut papin paikan löytymistä. Jotta teologian maisteri voi pyytää pappisvihkimystä, hänellä on oltava tiedossa työpaikka.
   Maisterin papereiden saamiseen Lehdolla meni kolme vuotta. Opiskelutahti oli luja ja arvosanat tenteistä hyvät.
   – Koin, että opinnot veivät minua vihdoinkin siihen työhön, jossa saan olla, mitä olen ja tehdä sitä, mitä niin kovasti olen viime vuodet halunnut.
   Koska Lehto ei ole ylioppilas, pyrki hän – onnistuneesti – teologiseen tiedekuntaan ammattitutkintonsa perusteella.

Kodin antama
maailmankuva uusiksi

Lehto kertoo tulleensa uskoon parikymppisenä nuorena miehenä. Hän pohtii nyt, käyttäisikö kuvausta tulla uskoon vai todeta, että hän heräsi tuolloin kyseenalaistamaan isänsä välittämän maailmankuvan.
   – Isä kuoli, kun olin 16-vuotias. Hänen katsomukseensa Jumala ei kuulunut. Armeijan jälkeen ryhdyin miettimään, onko ateismi myös minun näkemykseni vai onko olemassa Jumalan todellisuus.
   Lehto liittyi herätyksen jälkeen helluntaiseurakuntaan. Sitä ennen hän ei ollut minkään kirkkokunnan jäsen.
   – Luulin, että helluntaiseurakunnasta löytyisi kotini, mutta Martti Lutherin puhe armosta vei minut luterilaiseen kirkkoon.
   Lehto uskoo, että lahjaksi saatu armo kelpaisi monille, jotka ovat tottuneet kaikessa itse yrittämään.
   – Vaikka moni on luonut itselleen kovuuden imagon, sisältä olemme kaikki paljolti samanlaisia.  Kaipaamme Isän syliin, Isän, joka sanoo: olet hyvä juuri tuollaisena. Yhtään enempää ei tarvitse yrittää eikä kenenkään tarvitse pelätä: minne menemmekin, siellä Kristus jo on.
   Armollisuudesta puhuu myös Lehdon lempivirsi: Päivä vain ja hetki kerrallaan.
 
RIITTA HIRVONEN